Ratkaisuehdotuksia yhdistystoiminnan ahdinkoon

 

Luin sanomalehti Karjalaisesta (14.4.) jutun kirjailijayhdistys Ukrista, johon itsekin kuulun. Minua hämmästytti suuresti se, että ilmeisesti jäsenmaksuja on jäänyt maksamatta. Syy ei saa olla se, että "kirjailijat ovat köyhiä". Eivät varmasti kaikki ole. Jäsenmaksu on mielestäni kohtuullinen. Jos ei ole varaa maksaa jotain jäsenmaksua, silloin ei pidä olla jäsenenä. Maksakaa, hyvät ihmiset, jäsenmaksunne! 

Tarja Tuovinen mainitsee myös jäsenistöstä näin:  "ja aika passiivista porukkaa he ovat myös, esimerkiksi tulonlähteenä toimiville kolumneille on työlästä löytää kirjoittajia". No niin! Tämä on hyvä huomio, herätys meille jäsenille aktivoitua. Minä aktivoiduin heti, ja lähetin viestiä ja nyt aktivoidun vielä kirjoittamalla tämä bloggauksen. 

Toki eihän se pelkkä kirjoittelu mitään auta, jos ei ole valmiutta muuhunkin tekemiseen. Minulla kyllä on, kunhan ensin saan vastauksen viesteihini yhdistykseltä. 

Siitä köyhyydestä...en minäkään Kroisos ole, mutta maksut tulee hoitaa. Onhan se selvää, että tämän kokoisessa maassa on utopistista olla pelkästään kirjailija, se on muutama menestynein, joka sillä elää. Ee se leipä makkoomalla suuhun kasva, sanottiin lapsuudenkodissani ja saman kuulin monen muunkin ikätoverini kotona. Meikäläinen on tehnyt aina - ja tulen tekemään- muitakin hommia kirjailijuuden lisäksi. Aavistelen, että aika moni kirjailija on myös aika pitkälle koulutettu ja toimii tai on toiminut eri ammateissa. Opettajia taitaa olla monikin. Minäkin olen kasvatustyössä, samoin opiskelutoverini, kirjailija Tuire Malmstedt. 

Vielä enemmän hämmästytti se, että yhdistys säilöö kirjoja. Ukrihan on kirjailijayhdistys, eikä kirjasto. Miksi kirjoja pitää kerätä? Kirjat vaativat hyllyjä, hyllyt sisätiloja, ja sisätiloista maksetaan vuokraa, ellei kyseessä ole omistussisätilat, ja niissäkin on sitten omat kulunsa. Kirjojen säilytykseen on olemassa kirjastoverkosto. Monilla yksityishenkilöillä on toki omat kirjastonsa, mutta se onkin jo sitten aivan toinen juttu. 

Kaikki mitä tässä kirjoitan, olen meilannut yksityisesti myös Ukriin, joten tässä ei hallitukselle tule mitään uutta. 

Minut on kasvatettu sillä lailla, että mistään ei valiteta, ellei 1) Neuvostoliiton tankit ole kilometrin päässä 2) kuumetta ei ole yli 39 astetta 3) talo ole palanut. Asioiden voivottelu ja jonkin syyllisen ("yhteiskunta", "nykyinen hallitus", "edellinen hallitus", "Adolf Hitler", "Kekkonen", "1600-luvulla elänyt Suistamon kanttori" tms.) etsiminen eivät johda yleensä yhtään mihinkään, vaan asioiden ollessa vinksallaan ei jäädä tuleen makaamaan vaan aletaan etsiä ratkaisuja. Ratkaisukeskeisyys on siis ollut osa olemustani jo lapsuudesta. Kouluaikoina varainhankitaa tehtiin milloin mitenkin, ja se oli kivaa yhdessä tekemistä ja opetti siihen, että joustaa pitää, hihat kääriä ja etsiä ratkaisuja yhdessä. 

Esitän tässä julkisesti keskustelun pohjaksi muutamia ratkaisuehdotuksia tähän kirjailijayhdityksen tilanteeseen liittyen. En ole talousasiantuntija enkä muutenkaan jokaisen penaalin terävin kynä, mutta kotona opetettiin että ei pidä syödä sellaista, mihin ei ole varaa, ja velka on velipoika otettaissa, velipuoli maksettaissa. Jos tilanne on huono, sitä pitää lähteä korjaamaan aktiivisesti. Kustannustaso on noussut asiassa kuin asiassa, maailmantilanne nyt vain on sellainen. Monella toimijalla juuri vuokrakulut ovat suurin menoerä (ellei henkilöstökuluja ole, nehän ne eniten ottavat), joten fyysisistä toimitiloista eroon pääseminen on mielestäni hyvä ratkaisu sellaisilla toimijoilla, joilla ehdotonta tarvetta pysyville fyysisille toimitiloille ei ole. 

- tilaisuudet: ei kaikkea ilmaiseksi vaan kohtuullinen "oviraha" käyttöön 

- tuotteet: myydään irtain omaisuus pois, ensimmäisenä kaikki kirjat jonka jälkeen mietitään tuotteita ja palveluja ja tempauksia, joita myymällä tulee tuloja (vaatii jäsenistön aktivoimista osallistumaan yhteiseen aivoriiheen)

- toimitilat: yhdistys, joka ei tarvitse tiloja asiakastyölle  voi luopua tilojen vuokraamisesta ja siirtyä monipaikkaisuuteen ja vuokrata hallitukselle työtilaa tarpeen mukaan esim. Tiedepuistolta. Muu toiminta lähtökohtaisesti hallituksen ja jäsenistön kodeissa. Myös monenlainen menestyksekäs liiketoiminta onnistuu monipaikkaisesti ja ilman yhtä fyysistä toimitilaa, joten yhdistystoiminta onnistuu myös. 

Yksi jo penskana opituista perinnesanonnoista on "tarkka talonen vaimo".