Ex Libris Minni

Näitä lukemaan heti kun entiset kirjat on luettu, niitäkin on luvussa yhtä aikaa neljä. Noin yleensä. Pakko myöntää, että Putin-kirjan lukeminen vähän puistattaa, mutta sivistyksen ja tiedon takia se pitää lukea. Itse sen kirjakaupan löytöjä-osaltolta löysin, aleen päätynyt vaikka on aivan uusi kirja! Romanovit-kirjan toi joulupukki. Molemmat ovat sen verran paksuja teoksia, että saattaa mennä tovi. Kuvaliitteet olen jo molemmista tutkinut. Keisarillisen Venäjän aika on minua aina kiehtonut, vallankumoukset taas vähemmän, ne ovat aina verisiä eikä niistä seuraa kuin sanomista moniaisiksi vuosiksi eteenpäin. Ja sitten täydellinen kelkan käännös:  raa'asti murhatut Romanovit julistettiin autuaiksi (pyhimyksiksi läntisellä kielellä)Venäjällä jokunen vuosi sitten  ja tsaariperhe sai oman ikoninsa. Äärilaidasta toiseen. Mutta omassa novellikokoelmassani lähdin vallankumousinhostani huolimatta leikkimään kumousajatuksella, joskin vähän omalaatuisesta suunnasta. Taannoisella Lappeen

Päivätyössä oleva kirjailija kirjoittaa lomalla ja vapaalla. Nyt kaivoin esille keskeneräisen novellikokoelman, jossa yksi tarina pistää poliittista kenttää ja vähän muutakin aika lailla uusiksi. Tässä katkelmaa siitä: Ja niin pääministeri istutettiin tilavan sotilasvolkkarin takapenkille ja suunnattiin kohti Ilomantsia. Pysähdyksiä ei oikein voitu tehdä, ettei pääministeriä tunnistettaisi, niinpä pissipysähdykset tehtiin vain korvessa. Ja korpeahan Suomessa riitti. Ministeriä kusetti, sillä hän oli nauttinut matkalla olutta, sitä oli salkusta löytynyt neljä pulloa, kaikki nelosta. Sitä kun sai mistä vaan marketista, edellisen hallituksen neropatit olivat vapauttaneet alkoholilain, juopoimmat olivat kuolleet joukolla hankeen, mikä oli sosiaali- ja terveydenhuollolle heikko helpotus, sillä vähemmän juopot kuormittivat nyt rankasti terveydenhuoltoa. Tästäkin höpöteltiin automatkalla, ministeri totesi Holman tarjoamaa lauantaimakkaraleipää pureksien, että maitoparrat eivät ymmärtäne