Ex Libris Minni

Viime vuosina on näkynyt paljon englanninkielisiä sisustustauluja ja seinätarroja. Niissä on yleensä jotain lämminhenkistä tai latteahkoa kuten "live, laugh, love" tai "live your dreams". Eipä siinä mittään, mutta miunlaisella koeranleualla tulee mieleen, että eikö näitä voisi saada muillakin kielillä ja vähän vähemmän siirappisina. Ehdotan seuraavia sisustustauluja tuotantoon: -PRKL, se on taas maanantai -Nengalei. Nygöi brihat tulgua iäreh. -Potslojo -Elä hyvämies luule itestäis liikoja -Ee se leipä makkoomalla suuhun kasva -Tee työtä, maksa verot ja säästä arkkurahat -No rakastan rakastan -Mittee turhoo ku tyhjän suap pyytämättäkii

Vai onko novellikokoelma sittenkään oikea nimi, kun osa tarinoista on vain kolmisivuisia. Väliäkö hällä. Sain voimia tähän omaan hommaan kun kerkesin eilen käydä Joensuun kirjallisuustapahtumassa kuulemassa Heikki Turusen ja Kimmo Ohtosen osuudet. Tänään voisi vielä olla mm.kirjallisuustapahtumassa tai sienimetsässä, mutta jos meinaa olla kirjailija, on lyötävä pyrstö penkkiin ja kirjoitettava. Novellikokoelma joka oli melkein valmis kesäkuussa, on melkein valmis myös syyskuussa. Jos jaksan pysyä pari viikonloppua pirtissä, homma on valmis ennen kekriä. Yhdessä tarinassa FM Jeskanen pistää tuulemaan, ja kyllä, Jeskasen ajatukset ovat Ronkaisen ajatuksia. Mitä sitä kieltämään. P.S. Sillä erotuksella että Ronkainen ei ole irtisanoutumassa mukavasta päivätyöstään, ja ystäväpiiriini kuuluu aivan täyspäisiä feministejä ja ateisteja vaikka itse olenkin tämmöinen jonnekin keskiaikaan kaipaava uskovainen juntti. Kohta tässä vetäsen irtisanoutumisilmotuksen kirjottoo. Saattaapi tulla mone

Minä en ole jatko-osien kirjoittelija enkä elokuvien jatko-osien katselija. Poikkeuksen muodostavat eräät elokuvatrilogiat: Kummisetä, Taru Sormusten Herrasta, Hobitti. Luen mielellään hyviä jatko-osia: Laila Hirvisaaren (ent.Hietamies) sarjoja pystyn lukemaan uudelleen ja uudelleen. Mutta että kirjoittaisin yhtäkään jatko-osaa? No en. Paitsi että ekan romaanini hahmot ovat punkeneet uudelleen mieleeni. Se on vähän outoa, sillä tekstin valmistuttua päästän aina tarinasta irti. Mutta kiihtelysvaaralainen, nykyään Kuopion puolessa asuva ystäväni maalaili jo kirjan 82140 Kiihtelysvaara ilmestyttyä 2016, että tämä juttu suorastaan huutaen vaatii jatko-osaa. Minua kiinnostaakin tietää, onko maailmassa muitakin ko.tiiliskiven lukeneita, jotka haluaisivat tietää, "mitä sitten tapahtui"? Uutta pukkaa...myös kukalla.