Sota-aikaisten kirjeiden lukemisen laukaisemaa ajatusvirtaa
Olen 1970-luvun puolivälissä syntyneenä ensimmäinen sukupolvi omassa suvussa (äidin puolelta), jolla on sisävessa ja vesi tulee hanasta. Olen myös onneksi kuunnellut sodanaikaisia ja jälleenrakennuskauden aikaisia juttuja, silloin kun niitä on kerrottu. Niitä alkaa nyt tulla mieleen. Ymmärrän hyvin nuoria, joille tämä pandeeminen aika on hankalaa. Itsekin olisin nuorena hyppinyt seinille, jos en olisi päässyt viettämään aikaa kavereiden kanssa ja kaikki olisi kiinni ja kiellettyä. Ymmärrän syvästi! Olen laatinut eräänlaisen ennen ja nyt-taulukon, jota ei pidä soveltaa lapsiin ja nuoriin, mutta kaikkiin yli 30-vuotiaisiin kyllä. Itse olen huomannut, että jos alkaa jokin pikkuasia harmittaa, sota-aikaisten kirjeiden lukeminen palauttaa maan pinnalle. Minulla ainakin on kaikki hyvin ja yltäkylläisesti, vaikka joku materialistisemmin suuntautunut saattaisi nähdä asiat toisin. Rikkaus on sisäinen piirre, ei ulkoinen. Joo joo, olen uskovainen hurutäti, joka on itse valinnut kilvoituksens