Kuvattavana olosta
Olen iloinen siitä, että niinsanottuja PR-kuviani ovat viimeisen parin vuoden aikana olleet ottamassa tutut ihmiset, koska ihan vieraan kanssa saattaisi olla jäykkää. En ole ihan niin tikkana juoksemassa kameran eteen kuin nuorempana. Olen lisäksi huomannut, että ulkona kuvattuna olen rennompi kuin studiokuvissa. Sain palautetta siitä, että toisen romaanini ohessa ei ollut valokuvaani (ekassa oli). Mietin, mikä on valokuvan tärkeys. Ihmiset varmasti haluavat nähdä sen ihmisen kasvot, joka teoksen on tehnyt. Kyllä minäkin aina katson kirjailijan kuvaa, jos sellainen kirjassa on. Valokuvatkin ovat taideteoksia ja niillä voi tavoittaa jotain kirjailijan persoonallisuudesta, jos kuva ei ole nk. "pönötyskuva". Useissa Heikki Turusen kirjoissa on nauravainen, baskeripäinen, rento kuva Turusesta. Ja sellainenhan Hessu on luonnossakin, ainakin sen perusteella mitä olen häntä nähnyt ja jopa pari kertaa tavannut. Sitten mietin Eino Leinoa; kuvien perusteella ei mitenkään erityisen