Ex Libris Minni

Tämä runonpätkä tuli pikapurskeena päähäni suoraan jostain Universumista, ja näistä tulevat seuraavan kirjani alkusanat. Kirja lähes valmis, alkusanat tulivat vasta näin työstön loppusuoralla! Miten äkkiä kaikki voikaan muuttua - kun annat sen tapahtua ja uskallat antautua, ottaa vastaan. This bit of poetry rushed into my head as a gift of the Universe, and these words are to be the opening words of my next novel. The novel is almost ready, but these words arrived this late in the process! How very quickly everything can change - when you let it happen and have the courage to surrender, to receive.  Eräs maalaukseni/one of my paintings

Joskus käy niin, että pitkään unohduksissa uinunut käsikirjoitus saa uutta vauhtia. Tämä juttu löytyi koneelta lähes satasivuisena, vielä pittää vähän lissee kirjotella. Tässä pientä katkelmaa. Maaseutupoliittista kannanottoa tulossa draaman, huumorin ja romantiikan rivien välissä. Kuvassa innoittajana(kin) toiminut kyläkauppakirja. - Ihan parraat tuotot kyllä ois huumekaupassa ja rostituutiossa, kuvataiteilija Komonen pisti väliin. Hän oli vääntäytynyt taas ihmisten ilmoille ateljeestaan. Kommunisti-Remes hörähti. - Siinäpä siinä, mutta kuvittelepa tänne korpeen semmosta touhuu. Yhtäkkiä huoratalloo tuohon hatelikkoon. Ja huumekauppiaalle kioski? Vai ajelisko se pappatuntunturilla vähän niinku kauppa-autotyyliin…sais mökinemännät piäsä helepolla sekasin, ei tarvihtis ennää kirkolta apteekista hakkee. - Eihän sitä semmosta hommoo oikeesti tarvii minnekään, syntiähän se on, vaan niin ne vaan kaupunkiloissa pessii ja raha poikii, Komonen huoahti. - Periaatteessa tietyst

Silloin kun on monta käsikirjoitusta tai projektia käynnissä yhtä aikaa, täytyy niistä valita se tärkein, se mihin eniten panostaa. Usein pääprojektilla on myös aikataulu, joka sanelee tahdin. Tätä varmaan voisi verrata siihen, miten jollain bändeillä on "harrastebändinsä" tai "terapiaprojektinsa". Luominen on kuitenkin eräänlainen pakko, joskus se on kivaa, joskus kuin tervassa tarpomista. Mitään inspiraatiota on turha odotella, se on harha, sillä myös luova työ on työtä, ja sitä tehdään tekemällä, ei baskeri vinossa kahvilassa inspiraatiota hakemalla. Jotta ajatus toimisi ja jaksaa istua kirjoittamassa/säveltämässä/maalaamassa, kehon on oltava hyvässä kunnossa. Myytti rapakuntoisesta, savuisessa kapakassa kännäävästä taiteilijasta taitaa olla mennyttä, ja hyvä niin. Kun katsoo nykyajan lavaesiintyjiä, niin kyllä niiden hehkusta näkee, että ravitsemus ja liikunta on saatu muualta kuin keskioluttuopin nostelusta. Hyvässä kunnossa ovat. Mutta lopuksi niihin