Ex Libris Minni

Kaksi kertaa olen turhautunut koulussa: ekaluokalla, joka piti käydä läpi opetussuunnitelman mukaisesti, vaikka osasin lukea ja kirjoittaa ennen kouluun menoa. Toinen kerta oli lukioon palattua vaihto-oppilasvuoden jälkeen, jolloin lukion englannin kielen tunnit piti istua loppuun opetussuunnitelman mukaan. Varmasti siellä ahdisti muitakin, kun osasin kaiken. Taisin yleensä jättää viittaamatta juuri tästä syystä. Kirjoittelin aineita vihkoon, kun kaikki tehtävät oli tehty minuuteissa, jne. Sama kokemus on varmaan monella, joka on osannut lukea ja kirjoittaa ennen koulua, ja niillä, jotka ovat palanneet jonkun kielen oppimisen pariin jo opittuaan sen. Mutta sitten kun lähdin kielenkääntäjäopintoihin Savonlinnaan, elettiin jo valveutuneita aikoja. Brittiläinen opettaja "salakuunteli" lukemistamme kielistudiossa. Kohta kuulokkeissa naksahti ja kuului: Minna, please see me after class. Tunnin jälkeen professori sanoi: ei tarvitse tulla tälle kurssille, laitan sinulle arvosanan

Tekee mieli kysyä Nina Georgelta, millaisen tunnemylläkän hän käy läpi kirjoittaessaan. Hahmot ja heidän seikkailunsa ovat niin hyviä ja monenlaista muutosta kokevia, että pakostakin miettii, miltä on tuntunut näiden maailmojen luominen. George kirjoittaa saksaksi, olen lukenut suomen- ja englanninkielisiä käännöksiä. Pieni bistro Bretagnessa- kirjan olen lukenut jo monta kertaa. Se on hyvin voimaannuttava. Jos alkaa tuntua että unohtaa itsensä ja suuntansa  niin silloin pitää lukea Nina Georgen kirjoja. Ja muulloinkin!