Ex Libris Minni

Suomessa on kaksi henkilöä, jotka ovat kykeneviä kääntämään sumerista muille kielille, ja arvioimaan käännösten laatua. Toinen heistä on maailmanlaajuisesti arvostettu assyriologi, professori Simo Parpola, toinen on eräs hänen oppilaansa. Enheduanna -projektissa sumerilaisen kulttuurin eräissä seikoissa sain apua professori Jaakko Hämeen-Anttilalta, ja monia muita kysymyksiä pohdin sekä ortodoksisten että luterilaisten teologien kanssa. Sumerilainen kulttuuri on kiinnostavaa monesta syystä, myös siksi, että sumerin kieli oli nk.isolaattikieli, eli sillä ei ole tunnettuja kielisukulaisia. Se kuuluu myös kuolleiden kielten joukkoon, tosin se elää alan tutkijoiden parissa edelleen. Itseäni kiinnostavat uskonnot, historia ja kulttuurit, mutta asiantuntija en mielestäni ole millään alalla. Se, että minulla sattuu olemaan useampi tutkinto ja jonkinmoinen työura mm. viestinnässä ja sosiaalialalla, tekee minusta oppijan, ei opettajaa. Mitä enemmän tietoa tulee, ja kokemusta, sen vähemmän vi

Olen ollut useasti huolissani suomen kielen köyhtymisestä, sekä kirjoitetun että puhutun. Yhdyssanavirheisiin törmää mitä ihmeellisimmissä paikoissa, ja englanti tunkee kaikessa läpi. Pelottaa, että paljon englantia käyttäneenä ja käyttävänä olen itsekin osasyyllinen tähän.  Viime aikoina olen lukenut Veikko Huovista ja William Shakespearen näytelmiä. Molempia alkukielellä!  Shakespeare kuningas Learissa kuvaa huonohkoa säätä seuraavasti (kuningas Learin vuorosanoissa): "Blow, winds, and crack your cheeks!     rage, blow! You cataracts and hurricanes, spout till you have drenched our steeples, drowned     the cocks! You sulph'rous and thought-executing fires, vaunt couriers of oak-cleaving thunderbolts. singe my white head!" Ja Huovinen kokoelmassa "Ympäristöministeri", kirjoituksessa "Metsissä möyritään": "Jos jossakin kokee lopullisen tuomiopäivän tunnelman, niin auratulla metsämaalla. Armoton teräsaura on vetänyt maahan syviä vakoja, kuution su

Aivot saattaapi olla ylikuormittuneet tilanteessa, jossa tekee kahta isoa kokonaisuutta yhtä aikaa. Toisaalta olen toiminut näin jo vuosia, koska työn ohessa olen kirjoittanut, samoin opintojen (joiden ohessa olen myös kirjoittamisen ohella kääntänyt), ja varsinaisella lomalla olen ollut viimeksi 2010- luvun alkupäässä. Nyt ymmärrän Tuomas Holopaisen lausunnon siitä, että ei luovan alan ihminen varsinaisella lomalla ole koskaan. Joku lehtihaastattelu se taisi olla jokunen vuosi sitten. Tästä aasinsiltana unimaailmaan, jossa kyseinen säveltäjä-sanoittaja-soittaja esiintyi. Olin unessa jossain viestintäalan (jolla olen myös toiminut ja tulen jatkossa toimimaan freelancerpohjalta) seminaarissa. Puhuin samalla puhelimessa Tuomas Holopaisen kanssa. Aiheena oli se, että pitäisi päästä pitämään palaveri nyt ihan livenä, puhelinkokoukset ei enää riitä.  Kuvittelenko rupeavani joksikin musiikkialan tyypiksi, kun näen tuommoisia unia? Ei riitä lahjat minulla. En edes kuvittele, että osaisin sano