Pyhän Andreas Kreetalaisen suuri katumuskanoni
Otsikko karkoittanee osan lukijoista, osaa ilahduttanee. Otsikon mukaista kirjaa olen viime aikoina lueksinut, sopivissa pätkissä. Vaikka katumuskanoni liittyykin pääsiäistä edeltävään paastoon, sen lukeminen on hyödyllistä sielunelämälle muinakin aikoina. Katumuskanoniahan ei paaston aikana toimiteta ortodoksisessa kirkossa kuin kaksi kertaa, eli palveluksenakin se on harvinainen. Katumus on etuoikeus ja se on terveellistä, luonnollistakin sen pitäisi olla. Jos ei ikinä tule minkäänlaiseen synnintuntoon, millainen on sisäinen tila? Koskee varmaan kaikkia ihmisiä, niitäkin, jotka eivät käytä näitä kristittyjä termejä. Synnistä ja katumuksesta puhuminen on nykymaailmassa lakaistu jonnekin maton alle, aivan kuin ne olisivat jotenkin pahoja ja syyllistäviä asioita. Koen päinvastoin: synti on ihmisen luonnossa, siis luonnollista, ja katumus on tervettä, ja katumuksen sakramentti eli ripittäytyminen on lääkettä. Ja hengellisen kirjallisuuden lukeminen on hyvin tervehdyttävää, ja maallinenk