Ex Libris Minni

Meneillään olevista projekteista ei voi keskeneräisinä hirveästi kertoa, muuta kuin sen, että niitä on aikataulutettu seuraavaksi 2-3 vuodeksi. Mutta tästä yhdestä voi jotain paljastella, kun ei kuulu nk. suunniteltuihin projekteihin. Näkyy muodostuvan tämmöisiä maaseutua puolustavia lärpätyksiä taas. Saa sitten nähdä, missä muodossa ja milloin ne päivänvalon näkevät kokonaisuutena, vai näkevätkö.  Karvalakkilähetystö Kevättalvisessa iltahämärässä viimeisteltiin erään historiallisesti merkittävän matkan suunnitelmia. Juna sentään kulki, varsinkin Helsinkiin päin. Muihin suuntiin ja pääkaupungista poispäin olikin sitten hankalampi kuljeksia. Mutta kyytien epävarmuus ei lannistanut ukkinsa mukaan nimettyä Jelisei ”Jesso” Kannista. Oltiin hänen maatilallaan, pirtissä, istuttiin kahden yhteen hilatun pitkän pöydän ympärillä. - Sinne männään, ja vaikka apostolinkyyvillä pois tullaan, Jesso ilmoitti toisille. Nyökkäiltiin, hyristiin hyväksyntää. Käsillä olevaa toimenpidettä o

Laitampa tähän yhden tarinani ihan kokonaisuudessaan, koska taiteesta pitää saada nauttia myös ilmaiseksi! Amerikkalaiseen disclaimer-tyyliin on todettava, että monet parhaimmista tuntemistani ihmisistä ovat vasemmistolaisia (itse en ole), päiväkodin työntekijöitä (joista jokainen ansaitsisi tonnin lisää palkkaa virkanimikkeeseen katsomatta) tai pieniä lapsia (joista joka ikinen ansaitsee turvaa, rajoja ja rakkautta). Yhtään maanmittausinisinööriä en tunne, mutta Meksikossa olen käynyt.  La Finlandia: Erään vallankumousjohtajan tarina Mustalle arkulle oli laskettu punainen baretti ja punainen ruusu.   Vainajan leski, nuorehkon oloinen pitkäsäärinen nainen, katseli sinitaivaalle aurinkolasiensa takaa. Etelän kuuma aurinko porotti, oltiin uskonnottomien hautausmaalla. Kaukaisuudessa siintelivät pienen kylän punatilliset katot, niiden takana Meksikonlahti. - Pistäkää Kauppinen kuoppaan, leski kehotti espanjaksi. Neljä univormuntapaisissa maastorytkyissä hikoilevaa miestä rys