Ex Libris Minni

 Kaikenlaista löytyy pöytälaatikosta. Tässä haparointia miesnäkökulman parissa.  MIKA   Lääkäri on pitänyt esitelmän lääkkeistä ja terapiasta. Sairaalapastori on käynyt hupattelemassa. En kehdannut sanoa tuolle mukavalle tädille, että olen ortodoksi. En oikeastaan halua, että oman kirkon pappi kiitäisi tänne nyt. Nimittäin ne kiitävät, kun ilmoitus tulee, asiasta kuin asiasta. Yöllä, päivällä, ja jos auto hajoaa ne tulevat vaikka juosten. Kun Sanna synnytti kaksosia ja tilanne oli aika tiukka, Markus otti ja soitti. Isä Petri tuli, keskellä yötä. Mustakaapu saapuu , ajattelin silloin houreisesti. Istuttiin sairaalalla koko suku. Isä Petri toimi rivakasti, kuin intissä, ajattelin silloin. Se paimensi meidät sairaalakappeliin. Se oli nykyiseen tyyliin vaimean ekumeenisesti sisustettu. Isä Petri ilmoitti, että nyt rukoilemme lakkaamatta, ja jos väsytte, hän jatkaa, ei huolta. Se tempaisi salkustaan Jumalanäidin Tihvinäläisen ikonin ja sytytti tuohukset, antoi niitä meille käsiin.

Lehtijutun perusteella näyttävät natsit taas pyrkivän järjestäytymään. Näin voi käydä, demokratiassa kun on kaikki mahdollista. On fasistia, kommunistia, feministiä, maasäteilyn tutkijaa, alkiolaista kepulaista (onko niitä enää, toivottavasti on?), liberaalia, teddyjä ja punkkareita... Mutta demokratia tarkoittaa myös sitä, että ketään ei saa syrjiä eikä rääkätä. Pahuuteen on yllättävän helppo luisua. Itänaapurin ukko suorastaan heittäytyi pahuuden syliin.  Monikulttuurisissa ympäristöissä eläneenä  (sekä Suomessa että ulkomailla) niin työ-  kuin yksityiselämässäkin, minua jaksaa sekä järkyttää että hämmästyttää kaikenmuotoisen rasismin ja eugeniikan esiin pompsahtelu. Toki tunnettua on, että antisemitismi on vanhin vihan muoto (ja sitä seuraavaksi vanhin on kristittyjen vaino), ja siitä ei näytetä eroon pääsevän. Juutalainen on antisemiitin mielestä sarvipäinen syntipukki, jonka syytä on kaikki talouden alamäestä lähtien. Samaa syytä taisi kehitellä eräs vauhko itävaltalainen korpraal