Ex Libris Minni

Sain vähän aikaa sitten kolmen pienoisromaanin kokoelman eteenpäin. Seuraavan 1,5 vuoden ajan työskentelen tiiviisti armenialaisten kansanmurhan aikaan sijoittuvan historiallisen romaanin parissa. Taustatyö alkoi jo viime vuonna, ja jatkuu. Aihe on sen verran raju, että terapiavaikutuksen takia on välillä kirjoiteltava ihan muuta, sellaistakin mitä ei välttämättä ikinä tule menemään julkaisukynnyksen yli. Tämä tarina kertoo vuodesta 1980, jolloin olen itse ollut asiakkana päiväkodissa, mutta kaiken kaikkiaan tämmöisen kirjoittamisessa on 1980--luvulla lapsuuttaan eläneen muistumista hyötyä. Silloin ei tarvinnut varoa jokaista sanaansa, ja addiktoivat digihärpöttimet ja interhelv...netti loisti poissaolollaan. Toki ei mikään aika pelkkää onnelaa ole, 80-luvulla tupankankäryä oli joka paikassa (no, melkein), kaikissa autoissa ei ollut turvavöitä (ja jos oli, ei juuri käytetty), lasten turvaistuimista puhumattakaan, ja niin edelleen. Mutta silti: pakko myöntää, että aika oli mielikuvituks

Ojankaivuutyömaan rahoituskeskustelu  -  Esitän kymmenen tuhannen euron lisärahoitusta Hilukorven ojankaivuutyömaahan, lausui Fagerström niin hitaasti, että itsekin ymmärsi, mitä oli sanomassa. Hän tarkkaili kollegoiden naamoja. Ja kyllä, selvästi Leinonen sieltä jo aktivoitui, nosti käden pystyyn. - Miltä momentilta otat semmoiset rahat ja millä perusteella? kyseli Leinonen. Kyllä, kyllä, nyt näkyi Laine-Bogartin lapa nousevan. - Onko selvitetty alkuunkaan, mitä se ojankaivuu ylipäätään tekee alueen teerikannalle? Nyt aktivoitui Hujanen: - Ne teeret on puissa eikä ojissa! Fagerström myhäili, mutta hoiti rooliaan asiankuuluvasti: - Hujanen, viittaamalla puheenvuoro, olkaa hyvä. Leinonen viittasi taas. - Kysyn yhä, mistä ne rahat otetaan, ja millä perusteella? Lahdenperä oli ollut hiljaa tähän asti, mutta nyt hänkin kiemurteli tuolillaan ja viittasi. Fagerström antoi puheenvuoron. - Vastaan teille Leinonen kyllä aivan justiinsa, mutta Lahdenperää kuullaan ensin.