Ex Libris Minni

Ilahduttavaa aktiivisuutta kuvitteellisessa Virastossa, jossa pidetään omista periaatteista kiinni, muilla ei ole niin väliä... Anna-Kaisa Vastaanpanola aloitti päivänsä suuressa virastossa tuhisten ja puhisten, miten maailma oli taas täynnä juntteja ja taantumuksellisia. Miten se oli mahdollista, vaikka tässä oltiin jo vuosia koetettu indoktrinoida ja kouluttaa ihmisiä ruotuun. Ohjelma oli selvä, miksi se ei toiminut? Kätevää luokittelua ja standardisointia ja niputtelua oltiin pohdittu komiteoissa, lennelty symposiumeihin ulkomaita myöten ottamaan oppia. Oltiin saatu vempuloitua ja lobattua valmisteilla oleviin lakeihin viraston omia linjoja, välillä oltiin siihenkin otettu oppia ulkomailta. Aamupalaverissa oli muitankin puhisijoita. Risto-Liisa Änkyränniemi totesi, että kovemmat otteet on otettava käyttöön. Diplomiuudistaja Maribel Martyr-Viktim vingahti, että niistä kyllä sitten voidaan jäädä oikeuskanslerin hampaisiin. - Ei jäädä. Oikeuskansleri vaihtuu kohta, s

Tajusin olevani oraakkeli. Minulla on pyörinyt pöytälaatikossa erilaisia tarinoita, joista yksi on jotenkin nykyhetkeen sopiva. Kun eskimojäätelön vanavedessä ruettiin jo vouhkailemaan Geisha-suklaastakin, otin tarinani pöytälaatikosta esille ja kirjoitin sille onnellisen lopun. Nimittäin nyt ovat eri tuotteiden valmistajilla keskustelussa saman tyyppiset asiat, kuin minkä kanssa tarinan hahmo Boris painiskelee. Laitan tarinan tähän, mutta ensin ajatuksia aiheesta ja sen vierestä. Eskimojäätelön nimi pitää muuttaa, jos se on inuiiteista loukkaava. Onko heiltä kysytty? Mutta entä kajakkikurssilla opittu eskimokäännös, miksi sitä pitää kutsua? Entä suksilla tehtävä lappalaiskäännös? Savolainen talkkuna...? Mielenkiintoinen juttu on muuten myös se, että termi mustalainen ei loukkaa kaikkia romaneja, ja termi valkolainen (minusta käytettynä) ei loukkaa minua. Kyllä se sanan käytön yhteys ja sävy ratkaisee. Jos minua joku sanoo "akaksi", se riippuu sanojasta ja sanomisen sävystä