Makkosen Vassilei ja muut sankarit

Retusoin pienoisromaanien kokoelmaa, joka päätynee päivänvaloon lähiaikoina. Tarinoissa seikkaillaan mm. Irlannissa, Skotlannissa ja Ruotsissa - ja myös Vassilei Makkosen tiluksilla Pohjois-Karjalassa. Kun on itse saanut elää ison osan elämästään monimuotoisissa, myös ekumeenisissa ja monikulttuurisissa ympäristöissä, alitajunta ja kokemuspohja antavat paljon matskua taiteeseen. Seuraava haave olisi, että näkisin jonkun kirjani elokuvana tai näytelmänä. Käsikirjoittamista toki voisi opiskella itsekin! 

Tässä katkelmaa: 

Ihmisiä parveili pihapiirissä kuka missäkin toimissa. Joku kaapuasuinen nainen tanssahteli ja paukutti shamaanirumpua, muutama mies kyykki kasvimaalla. Rannalta nousi savu, muistelin, että siellä koivujen takana oli Vassilei ”Vassi” Makkosen rakentama sauna. Marian Vassi-ukki oli ollut virkeä ja vilkas pontikankeittäjä ja hevostenkasvattaja, jonka uskomusmaailman pintaa raaputtaessa hartaan ortodoksin takaa alkoi mielestäni ilmentyä ilmipakana. Se on vain sitä karjalaisuutta, Maria oli selittänyt. Jostain eteeni kirmasi pieni poika, ehkä vähän alle kouluikäinen. Lapsi pysähtyi tuijottamaan minua taivaansinisillä silmillään. Kaunis lapsi, komean isän poika. Piirteistä näkyi Sergei. Olisihan se pitänyt arvata. - Kuka sie oot? poika kysyi topakkana, pieni isäntä. - Mika, esittäydyin. - Kuka Mika? poika intti, ei aikonut päästää minua yhtään pidemmälle tiluksilla. Halutti kysyä, missä isäsi on. - Pasasen Mika, tarkensin, - onko isä tai äiti kotona? - Äiti on, poika ilmoitti, ja päätti kai, että olen luotettava henkilö, koska otti minua kädestä ja lähti viemään minua rantaan päin.

Tämä ei ole kuvitteellisen Makkosen tiluksilta, mutta voisi olla Makkosen tiluksilta
jotka jäivät Laatokan Karjalaan.