Kirjanlanseeraus: Inehmoja

Inehmoja - seikkailua kelttiläisillä ja karjalaisilla mailla

Inehmoja on neljä pienoisromaania: Huora, Inehmoja, Hyvä Karjalainen mies ja Täysi vapaus olla. Tarinoissa liikutaan enimmäkseen Skotlannissa, Irlannissa sekä Pohjois- ja Etelä-Karjalassa. Muuallakin käydään, muitakin maisemia ja mahdollisuuksia tutkitaan. Jätetään taakse asioita, jotka eivät enää palvele. Otetaan esiin dominan piiska, lentolippu, rukousnauha- mikä kulloinkin on kellekin tarpeen. Ennen kaikkea: herätään huomaamaan vapaus.

Kirjaa saa mm.täältä: Kirjokansi kustantamo

”Asioita pitää tehdä omasta vapaasta tahdostaan.

Ei siksi, että suku, kirkko tai mikä tahansa sanoo niin, tai siksi että joku dogmi opettaa. Sillä kulissit rakoilevat aina, väkisin yritetty luhistuu. Muiden odotusten mukaan toteutettu elämä on helvetti. Niin on myös totuuksien kieltäminen.” (Täysi vapaus olla)

Kenelle?

”Inehmoja”- kokoelman pienoisromaanit sijoittuvat nykyaikaan, ja nykyihminen varmasti löytää niistä monta samaistuttavaa kokemusta ja tunnetta. Kun kirjoitan, en koskaan mieti kohderyhmää enkä edes lopputulemaa. Käsikirjoituksilla on usein aivan oma elämänsä, myös sellaisilla, joihin tarvitaan historiantutkimusta tai jotain muuta syvällistä aiheeseen perehtymistä.

Olen omistanut kirjan ”suoraselkäisille miehille ja oman näköistä elämää eläville naisille”, ja kiitän siinä myös Irlannin poliisivoimia, joihin olin yhteydessä eräissä kysymyksissä kirjoitusprosessin aikana. Mielenkiintoinen kuriositeetti on muuten se, että vaikka Irlannissa on noin saman verran ihmisiä kuin Suomessa, siellä on puolet enemmän poliiseja ja paljon vähemmän kansanedustajia. Tätä voisi kenties kokeilla Suomessakin.

Kirja on ihan kaikille. Omistus kertoo vain siitä, että olen ollut onnekas kohdatessani ja tuntiessani omistuksessa kuvatun kaltaisia ihmisiä, heiltä on voinut oppia paljon, ja joskus oppiminen on ollut mahtavaa, joskus vähemmän mahtavaa. Niin sen pitää ollakin. Ihmisen, inehmon, kasvu ja kehitys tulee olla elämän mittaista.

Tarinat

Vaikka pienoisromaanit eivät liity toisiinsa, niitä yhdistää se, että kaikissa joku vapautuu jostakin tai siirtyy kohti jotakin uutta. Ehkä joku on jo löytänyt omanlaisen vapautensa kauan sitten, kuten nimitarinassa ”Inehmoja” esiintyvä ortodoksimunkki, johon viitataan vain nimellä kilvoittelija. Tarinassa ”Täysi vapaus olla” taas vapautta on etsitty kehollisella ja aistillisella tavalla, mihin päähenkilön roomalaiskatolinen kasvatus ei ole valmistanut, mutta James on saattanut hieman auttaa:

"James oli satayhdeksänkymmensenttinen riski järkäle, ja näytti niin skotilta kuin skotti voi näyttää, kupariin vetäisevässä tukassaan, vihreine silmineen. James oli aina James, ei koskaan Jim tai Jimmy ja vielä vähemmän mikään Jimbo. Koko olemus oli niin suuri ja käskevä, että alistumisesta nauttivat ihmiset kautta maailman värisivät mielihyvästä jo hänet nähdessään, ja uikuttivat onnesta kuullessaan miehen muuhun olemukseen sopivan tumman, matalan äänen. Ja tapa, jolla James tuotti kipua, kuria ja nautintoa oli pitkän ja hartaan harjoittelun tulosta, siihen tarvittiin muutakin kuin ilkeää luontoa. James ei oikeasti ollut edes ilkeäluontoinen, hän ei ollut sadisti, hän vain osasi leikkiä rajusti, kuten hän itse asian sanoitti. "(Täysi vapaus olla)

Kirja on ollut pääosin valmis jo vuonna 2021, ja se näkyy parissa venäläisessä hahmossa, biologi Sergeissä ja toimittaja-valokuvaaja Lidiassa. Lidia on ollut mielenosoituksessa (mikä lienee nykyisessä Putinin saatanallisessa diktatuurissa mahdottomuus), ja Sergei reissaa välillä Suomeen (mikä tällä hetkellä täytyisi tehdä pitkän mutkan kautta rajojen ollessa- syystäkin- kiinni.) Lidialla on henkilökohtaisia ominaisuuksia, joiden takia hän on loikannut Venäjältä pois: hän kuuluu seksuaalivähemmistöön ja on juutalainen- ja näistä syistä joutunut miliisin hakkaamaksi.

Oma suosikkihahmoni tarinoissa on romanitaustainen taitelija Sarita, joka kertoo:

"….Täyttä vapautta olla minä, itse, toteuttaa sisäisyyttäni, olla oma itseni maailmassa joka tarjoaa formaatteja, eksytystä, vaihtoehtoja vapaudelle.

Minä olen vapaa. Minä olen kokonaan ja avoimesti minä. Se hämmentää monia, jotka ovat vielä omissa vankiloissaan." (Inehmoja)

Toinen suosikkihahmoistani on galwaylainen poliisi Seán, joka osoittaa irlantilaisille ominaista sitkeyttä ja myös oman kulttuuriperinnön vaalimista, mihin liittyy aina katolilaisuus, vaikka sitä ei mitenkään aktiivisesti harjoittaisikaan. Ja huumoria:

"Siihenkin Seán sanoisi, kuten oli joskus sanonut: - Lääkkeeksi laitetaan vähän hunajaa ja sitruunaa viskiin…ja pikku taidepaussin jälkeen jatkanut: …ja sitten MINÄ juon sen ja suutelen sinua ja virukset kurkussasi säikähtävät!” (Täysi vapaus olla)

Musiikki ja paikat

Tarinoissa esiintyy viittauksia musiikkiin ja myös laulun pätkiä. Kaikki ovat aitoja lauluja, joten olen listannut linkit niihin alla. Kaikki paikat, jotka tarinoissa esiintyvät, ovat minulle tuttuja joko asumisen tai matkustamisen kautta. Pois lukien Pariisi, Firenze, Ilomantsin Hattuvaara ja nimetön ”Saimaan saari, johon mennään Lappeenrannasta”. (Lappeenranta itsessään on tuttu). Tästä tuleekin mieleen, että Hattuvaaraan on päästävä!

Lukekaa kirja, lukekaa (tai kuunnelkaa) kaikenlaisia kirjoja- itse kylläkin osaan lukea vain kansissa olevia kirjoja.

Tässä kirjassa esiintyvät laulut:

Musta ruusu (Veikko Tuomi)

https://www.youtube.com/watch?v=svoIvdONFWo

Itkisinkö toiveitani (Hilja Grönfors)

https://www.youtube.com/watch?v=UiAWX-2mlNo

Oy to ne vecher (joskus näkee kirjotusasua (Oy da ne vecher)

https://www.youtube.com/watch?v=xKpSMRVmRmU

Óró 'sé do bheatha 'bhaile

https://www.youtube.com/watch?v=ncZc7GwpVXU

Óró 'sé do bheatha 'bhaile ( sama kuin edellinen, mutta hieman erilainen versio, Seo Linn- niminen bändi)

https://www.youtube.com/watch?v=bzXswoAUi0U