Ex Libris Minni

Tämmöisen tarinan löysin julkaisemattomat-osastolta koneelta. Laitanpa sen tänne luettavaksi, ihan ilmaiseksi. :) Rasisti   Erkki Korhonen oli antaumuksellinen, vakaumuksellinen rasisti ja antisemiitti. Erityisenä intohimona ja pääasiallisena harrasteena oli nimenomaan rotusyrjintä, juutalaisvastaisuuteen kun tuntui olevan omassa elinpiirissä vähemmän mahdollisuuksia. Hän oli perehtynyt rasismiin jo pidemmän aikaa, pääosin kotipaikkakunnalta käsin ja lehtien sekä internetin avustuksella. Erkin mielestä rotujen ei pitäisi antaa sekoittua, siitä ei seurannut mitään hyvää, tuli oudon näköisiä ja värisiä ihmisiä. Oli paras antaa mustien olla mustia, sekoittamatta niitä valkoiseen tai keltaiseen rotuun. Pahin sekoitelma tämän kuuttakymppiä lähestyvän kainuulaisen koneyrittäjän mielestä oli mustan ja keltaisen sekoitus, siitä tuli hänen mielestään ”yön yli kuksassa seisoneen maitokahvin värinen mulatti. ”   Eräänä keväisenä lauantaina Erkki luki sanomalehteä päiväkahvipö...

Löysin imartelevan kirja-arvostelun edellisestä käännöstyöstäni (Enheduanna: Suurisydämisin valtiatar. Runoja jumalatar Inannalle).  https://www.viestirauta.fi/post/enheduanna-suurisyd%C3%A4misin-valtiatar Siinä oli pieniä virheitä, Betty de Shong Meadoria tituleerattiin englantilaiseksi vaikka hän on jenkki, ja minun viitattiin olevan ortodoksisen teologian opiskelija (mitä olenkin, kaiken muun ohella) ja runoilija. Runoilija en ole, olen parempi- omasta mielestäni- proosassa, enkä ole nuoruuden jälkeen oikein osannut runoilla, eikä minulta ole ilmestynyt kuin romaaneja, novellikokoelma ja käännöstöitä. Mutta se on sivuseikka. Korvat punaisena luin arvostelua, jossa sanottiin minun kääntäneen Pentti Saarikosken hengessä. Eihän minua ja Saarikoskea voi - omasta mielestäni- edes huokaista samassa lauseessa.  Kaivoin sitten runoilija-nimitys mielessä esiin kirjoituksia, joita voi hyvällä tahdolla ja liioitellen kenties sanoa runoiksi. Olin aloittanut kirjoittamaan niitä teemalla...

Yleensä en halua vastustaa asiantuntijoita, mutta hämmästytti, kun joku unitutkija sanoi että klo 8 alkava koulu alkaa liian aikaisin. Olen käynyt koulua, jossa päivä alkoi 0730 ja jatkui aina 1530 saakka. Katsoin netistä, että sama koulu pyörii yhä samalla rytmillä. Lounas kestää kuitenkin peräti 30 min, mutta välitunteja ei varsinaisesti ole, mutta siirtymiin on varattu 10min, koska kyseessä on yli 3000 oppilaan koulu ja rakennuksesta toiseen pitää välillä siirtyä. Ei siinä paljon hengailla, vessassa kerkiää käydä. Nuorten tulevaisuutta ajatellen tulee mieleen, että harva nk. virka-aikaan toimiva työ alkaa klo 9. Se voi alkaa "liukuen" klo 06-09 välillä, tai tasan kasilta. Vähän riippuu työstä. Kunnallisissa päiväkodeissa ovet avautuvat klo 0600, ja sinne lapsensa vietyään moni vanhempi rientää työpaikalleen 0630 tai 0700. Aukenemisajasta voi päätellä, että se lapsia vastaan ottava työntekijä on tullut paikalle jo ennen klo 6, jotta kaikki on kunnossa (ja työntekijä on eht...

  Mikko-Kaisan pelastustarina Olipa kerran pieni poika. joka sai nimekseen Mikko-Kaisa. Hän asui virkamiesperheessä Keski-Pohjanmaalla isän, äidin ja isosiskon kanssa. Mikko-Kaisa Mikkelsenin poliittinen ura oli alkanut jo 3-vuotiaana, kun hän oli nähnyt televisiossa Kekkosen. - Minusta tulee tuo, oli Mikko-Kaisa hihkaissut. - Ei, ei sinusta saa keskustalaista tulla, kauhistui äiti. Perheenisä istui kunnanvaltuustossa kokoomuksen edustajana. Teini-iässä Mikko-Kaisa eli Miksu hankki itselleen Kekkostyyliset silmälasit. Niitä oli tosin 1980-1990 lukujen vaihteessa vaikea saada, ne piti hakea Leningradista, jossa muoti ei ihan ollut vielä länsimaisella tasolla. Optikolle piti itänaapurin kurjassa tilassa jonottaa siinä missä muihinkin liikkeisiin, mutta lasit olivat kyllä hyvälaatuiset. Neuvostoliiton hajottua silmälasivalikoima laajentui ja modernisoitui toki idässäkin. Rippikuvassaan Miksulla oli millimetrin sänkitukka ja Kekkoslasit. Lukiossa politiikka ei jaksanut enää...

Näin vahingossa telkusta ohjelmaa taiteilija Miina Äkkijyrkästä. En pystynyt katsomaan dokumenttia kokonaan, alkoi tulla paha mieli. Siitä, että miten tuota ihmistä onkaan rääkätty ja huonosti hänen nk.erilaisuuttaan siedetty. Yhdessä kohtaa Miina kertoo, miten tulee parhaiten toimeen hullujen kanssa. Ihan sitä sanaa hän ei käyttänyt, mutta kuitenkin. Eikä sitä hullu-sanaakaan pidä pelätä, tässä maailmassa missä koko ajan joutuu (kokee joutuvansa) varomaan sanamuotojaan ja termivalintojaan. Ehkä pitäisi vain puhua niillä termeillä ja sanoilla jotka on oppinut ja osaa. Kaikkeen ei pidä taipua. Taiteilija Äkkijyrkkä ei ainakaan ole taipunut. Yhdessä kohdassa Miina selittää jollekin miehelle- ehkä ystävälle, ehkä rakastajalle?- itkuä vääntäen, jotenkin näin että " sinä tiiät miten työläs se taiteellinen prosessi on! " Todellakin!!! Amen.Tunnen, ymmärrän tuon hyvin. Sitä ei ehkä ymmärrä ja sisäistä sellainen, joka ei ole taiteellisissa prosesseissa. Minä ymmärrän. En ehkä niin sy...

Suomen kesässä on jos jonkinlaista tapahtumaa, festaria ja kissanristiäistä. Erään lehtijutun luettuani rupesin miettimään, millaista tapahtumaa vielä tarvittaisiin- ja minne voisin itse mennä. Tämä on vähän humoristinen, ehkä kenties..mutta taustalla on vakavaakin asiaa. Nimittäin se, että maatalous tarvitsee kaiken mahdollisen tuen ja kaikenlainen tuottajien sorto pitää lopettaa, eikä sitä pidä sietää.  MAATALOUSVIIKKO   27.6. Maatalousviikon avajaiset Helsingin Senaatintorilla. Juhlapuhe: maatalousministeri. Ohjelmassa tanssiryhmä Seinäjoki Samba y Salsa, Haloo Helsingin konsertti ja tuottajien ruokakojuja. 28.6. Juhlaseminaari Maatalouden ahdingosta maatalouden kukoistukseen eriarvoistavassa kulttuurissa- uhka vai mahdollisuus? Seminaari järjestetään samansisältöisenä yliopistojen kampuksilla Joensuussa, Kuopiossa, Oulussa ja Vaasassa klo 10-14. Tilaisuus striimataan viittomakielellä tulkattuna Oulusta, Vaasan tilaisuus tulkataan ruotsiksi. 29.6. Maatilakierrokset ...

  Tervetuloa sähköiseen kirjanjulkistamiseen!  Uusimman kirjani julkistaminen tapahtuu näin kirjoitelman muodossa, koska mualimantilanne estää ”livekeikan”.  Lärpättelen tässä pitkähkössä julkaisussa kirjoittamisesta ja laitan myös mukaan pari katkelmaa kirjasta. Minulla oli valokuva eräästä yläsavolaisesta kyläkaupasta 1970-luvulta, mutta en enää löytänyt sitä mistään, joten kuvituskuvat ovat sitten ihan muuta- mutta jossain kuvissa - aivan lopuksi - sentään on yläsavolainen henkilö 70-luvulla! ”Kyläkaupan Katja” sijoittuu pieneen pohjoiskarjalaiseen kylään Pielisen rannalla, eli maaseudulla ollaan. Laadin tälle teokselle vielä erilliset saatesanat, jotka Kirjokansi kustantamo myös julkaisi nettisivuillaan. Sanat ovat tässä: Maaseutua ei pidä tyhjentää. Emme kaikki halua (enää tai ikinä) turkuihin ja helsinkilöihin, juuriltamme repäistyiksi, oudoilla ovilla ja mailla vierahilla olijoiksi. Ihan oikeasti osa meistä tahtoo vaikkapa Lentiiraan, Hattuvaaraan tai Sukevalle. Ke...