Mikko-Kaisan pelastustarina

 

Mikko-Kaisan pelastustarina

Olipa kerran pieni poika. joka sai nimekseen Mikko-Kaisa. Hän asui virkamiesperheessä Keski-Pohjanmaalla isän, äidin ja isosiskon kanssa.

Mikko-Kaisa Mikkelsenin poliittinen ura oli alkanut jo 3-vuotiaana, kun hän oli nähnyt televisiossa Kekkosen.

- Minusta tulee tuo, oli Mikko-Kaisa hihkaissut.

- Ei, ei sinusta saa keskustalaista tulla, kauhistui äiti. Perheenisä istui kunnanvaltuustossa kokoomuksen edustajana.

Teini-iässä Mikko-Kaisa eli Miksu hankki itselleen Kekkostyyliset silmälasit. Niitä oli tosin 1980-1990 lukujen vaihteessa vaikea saada, ne piti hakea Leningradista, jossa muoti ei ihan ollut vielä länsimaisella tasolla. Optikolle piti itänaapurin kurjassa tilassa jonottaa siinä missä muihinkin liikkeisiin, mutta lasit olivat kyllä hyvälaatuiset. Neuvostoliiton hajottua silmälasivalikoima laajentui ja modernisoitui toki idässäkin. Rippikuvassaan Miksulla oli millimetrin sänkitukka ja Kekkoslasit.

Lukiossa politiikka ei jaksanut enää kiinnostaa, koska piti seurustella tiiiviisti. Lukion jälkeen tiet tyttöystävän kanssa erosivat, ihan välimatkan takia, kun Miksu pääsi yliopistoon opiskelemaan. Siellä poliittinen herääminen virisi uudelleen, mutta ei enää kekkoslaisesti. Silmälasitkin olivat jo trendikkäämmät. Mikko-Kaisa huomasi, että vaikka kokoomuslaisten juhlissa oli tyylikkäimmät tytöt, sosialistien juhlissa oli rajumpi meininki ja keskustelut jotenkin vetoavampia ja vähemmän talouspolitiikan ympärillä pyöriviä. Kaiken lisäksi demareiden opiskelijajärjestöä johti uljas ja uhkea blondi, johon Miksu tunsi himoa ensi silmäyksellä.

Niin. Kepuun olivat vetäneet lasit, sossuihin tissit.

Isänsä kokoomusmeininkiä Miksu alkoi pitää itselleen tyystin vieraana, tunnekylmänä ja voiton maksimointiin pyrkivänä porvaritouhuna. Kokeeksi hän toki vieraili kaikkien opiskelijajärjestöjen tilaisuuksissa. Vihreissä kyllä vetosi luonnon puolustaminen ja siellä oli paljon fiksua puhetta nimenomaan luonnon suojelusta ja siitä, miten metsien hoito pitäisi järjestää, mutta kun eräs kiiluvasilmäinen fanaatikko alkoi keskustella intersektionaalisesta feminismistä, Miksu ei jaksanut kuunnella. Lisäksi hän vierasti liberaalia päihdepolitiikkaa, koska oli vaihto-oppilasvuonnaan nähnnyt vierestä, mitä huumeen pössyttely ihmisille tekee. Vasemmistoliiton tilaisuudesta Miksu lähti jo ovelta, koska joku hasikselta tuoksuva hippi tyrkytti hänelle kiljua jo ovella ja valkokankaalta pauhasi Agit Propin vanha konsettitaltiointi. Ovensuussa oli sentään kiva yllätys, puolueen logolla varustettuja kondomeja ja kyltti: saa ottaa.

Miksu otti kymmenen. Sosialistien uhkea jumalatar Leila oli hurmannut  Miksun täysin ja seksi oli todella hyvää.

Miksu ja Leila kihlautuivat pian yliopistosta valmistuttuaan. Kotona isä sanoi saunassa pojalleen, että meinaatko että sulla on sosialistin kanssa yhteistä enää sen jälkeen, kun huuma haihtuu. Että kyllä hän miehenä ymmärtää, että lähes satakahdeksankymmensenttinen rintava ja persevä blondivalkyyria on kuin hunaja karhulle, pakko sitä on nuolemaan päästä. Miksu tuhahti, sanoi että kyllä heidän suhteensa on pysyvää laatua.

Mutta moniaiden vuosien kuluttua tapahtui kohtalokas kääänne. Vaikka Miksu oli hyljännyt lapsuutensa luontaisen kepulaisuuden jo kauan sitten, hän eksyi vierailemaan Tamminiemessä. Urkin henki suorastaan leijui paikan yllä, ja Miksu huomasi itkevänsä Tamminiemen saunan rappusilla kuin lapsi. Hän itki sitä, että Leila ei halunnut lapsia. Hän itki sitä, että oli työpaikassa jossa ei enää halunnut olla. Hän itki menetettyä Karjalaakin, Ahvenanmaan asemaa, pienviljelystilojen tuhoa, verotuksen ankaruutta ja norjalaisen lohen hintaa. Hän itki sitä, että oli hyljännyt varhaisen esikuvansa, mennyt viinin, naisten ja laulun (ja vähän tanssinkin) perässä Leilan vuoteeseen ja sitä tietä avioliittoon, jossa ei ollut tulevaisuutta. Leilalla oli suhde konserttipianisti Erkki Egilssonin kanssa. Miksu itse oli harrastanut seksiä kuusi kuukautta sitten, eikä silloinkaan vaimon kanssa vaan (kauhistus) ollessaan kokoomusristeilyllä isänsä antaman vapaalipun turvin. Silloin petikumppanina oli ollut lukioaikainen tyttöystävä Ella, joka nykyään oli ison kosmetiikan maahantuontiyrityksen johtaja, eronnut, kaunis, fiksu, kukoistava…

- Mikä minusta on tullut? Mikko-Kaisa ulvoi keväiseen tuuleen, yksin, kuin jostain pahasta unesta heränneenä.

- Sinusta on tullut takinkääntäjä, aisankannattaja, avionrikkoja ja päämäärätön pöhkö, sanoi Väyrysen Paavolta kuulostava ääni hänen päässään.

- Lisäksi et uskalla lähteä vihaamastasi työstä ja paskasta avioliitosta, vaan hoidat itseäsi juoksemassa pitkin metsiä muka lenkillä, ja sitten vedät salaa röökiä kannonnokasssa ja luet Eino Leinon runoja oraville ja itkeä tihrustat. Juosta voit, mutta pakoon et sälli pääse. Entäpä sitten nämä firman juhlat ja tyhypäivät ja muut nykytykset…tissuttelun aloitat jo aamulla, ja kohmelot kestävät viikon. Työkyky on ollut sitä sun tätä, lienetkö aina ihan selvänä ollut toimistollakaan. Kyllä sinun pitäisi palata alkiolaisuuteen ja ruveta ihan täysraittiiksi. Se on ihmisille surkea kohtalo jos pitää olla sekä aisankannattaja että juoppo, Väyrysen ääni jatkoi syytöksiä Mikko-Kaisan pään sisällä.

Miksu makasi mahallaan Urkin saunan edessä ja itki kaiken sonnan sielustaan ulos.

Seuraavalla viikolla hän teki ryhtiliikkeen. Hän marssi sisään maistraattiin ja haki avioeroa. Seuraavaksi hän meni Keskustan puoluetoimistoon ja liittyi puolueeseen. Sitten hän tilasi uudet linssit vanhoihin Kekkoslaseihinsa, ilmoitti eroavansa työstään ja osti mummonsa tyhjillään olevan kotitalon isältään. Hän kaatoi kaikki viinakset viemäristä alas ja soitti serkulleen Kaleville, jonka tiesi aikanaan juoneen talonsa, tilansa ja aviolittonsa mutta ponnistaneen kunnon ihmisten kirjoihin uskon voimalla. Halleluja! Kalevi lupasi tukea Miksua kaikessa.

Tänä päivänä Mikko-Kaisa Mikkelsson on naimisissa itseään hiukan nuoremman diakonissa Irmeli Kosken kanssa ja heillä on luomuperunatila Pohjanmaalla. Lapsia on kaksi, tyttö ja poika. Miksu istuu seurakunnanvaltuustossa ja on ehdolla kansanedustajaksi seuraavissa vaaleissa. Hän harrastaa liikuntaa, kirjallisuutta, erästelyä ja Japanin kieltä ja kulttuuria.

- Kulta, sinusta tulee varmasti pääministeri, Irmeli supatti kun ehdokkuuspäätös oli tehty.

- Älä hupsi, minustako, Miksu naurahti.

Sitten hän muisti, että eihän pääministeriä vaaleilla valittukaan, ei siinä mitään kansalta kyselty, vaan suurimman puolueen puheenjohtajallehan se paikka kuului.

Hymy levisi uusalkiolaisen poliitkon kasvoille, ja hän halasi viisasta vaimoaan hellästi. Kekkoslasit vinksahtivat vähän vinoon.

Jokaisen menestyvän miehen takana ei ole nainen, vaan se nainen on sen miehen vieressä, pohti Irmeli hiljaa mielessään.

                                                           Tämän pituinen se.

Miksu ilman Kekkoslasejaan lakeuden illassa