BUKTAATTORI DINKKERISSÄ - KUN YKSINÄISYYS TEKEE LUOVAKSI
BUKTAATTORI DINKKERISSÄ Diktaattorilla oli aika helvetin yksinäistä. Sekä vaimo että rakastajatar olivat lähteneet lätkimään, vetämään, pois poikkeen. Nuorehko frilla oli selventänyt, että hänellä on elämässä muitakin tavoitteita kuin sisustaa bunkkeria yhä hullummaksi käyvän äijän kanssa- olkoonkin, että kyseisen äijän kokemus, kypsyys ja vaikutusvalta sekä tämän läpitunkeva sininen katse oli ensin hänet hurmannut. Ennen oli sentään ollut jotain elämää pedissäkin, nyt siellä oli vain lakanat. Että se siitä, hänessä on vielä elämää, intohimoa ja tavoitteita, oli nainen todennut, lisännyt huulipunaa, pakannut laukkunsa ja lähtenyt kohti bunkkerinulkoista elämää. No, ilman naisiakin toki pärjäsi. Ehkä jollain tapaa paremminkin. Ei esimerkiksi tarvinnut ajaa partaa koko ajan tai laittaa wc-pöntön kantta alas. Sai pisutella miten halusi, vähän reunoillekin. Ja tuppasihan se reunoille menemään. Mutta palveluskunta siivosi. Ja mitä tuli siihen petielämään mihin viimeisin sus...