Paul Damntorp ja Noel Skum ideapalaverissa

Tätä tuli mieleen, kun lehtiä lukee.

Paul Damntorp

Paulin ja Noelin ideapalaveri

Dynaaminen yrittäjä Paul Damntorp oli jälleen päässyt kunnanhallituksen johtoon, muutaman vuoden tauon jälkeen. Suurieleinen kampanjointi ympäri kyliä oli kannattanut. Paul oli jakanut kaikenlaista PR-sälää reppukaupalla: kokoontaitettavia pilkkijakkaroita, pipoja, kuksia ja suksia. Kaikkiin oli painettu hänen lentäviä lauseitaan kuten ”tehdään isosti”, ”pistetään pökköä pesään”, ja ”ojankaivuusta se tien tekokin alkaa”. Kampanjointia ei ollut hidastanut mikään, vaikka yksi ikävä juttu pyöri käräjillä. Yksi akka väitti hänen antaneen ison tukun rahaa siitä, että eukko pysyisi hiljaa yhdestä yhteisestä hurjastelusta. Mikä sekin oli, jokin pikkujoulujuttu, kuka niitä edes kaikkia muistaa, samoin kuin kaikkia akkojakaan. Niin mietti Paul Damntorp toimistossaan, suunnitellessaan tulevaa johtajanpestiään.

Juuri silloin toimistoon asteli sisään Paulin nimekkäin tukija, konealan yrittäjä Noel Skum. Skum oli laajentanut liiketoimintaansa merkittävästi viime vuosina, ja menestynyt ihan kansainvälisestikin. Kuten Paul, Noel oli vaihtanut naista kuin suodatinpussia. Ehkä se juuri yhdisti miekkosia; he tuntuivat viihtyvän enemmän keskenään kuin kotona vaimojen ja lasten luona. Toki Paulin lapset olivat jo aikuisia, hän oli sen verran Noelia vanhempi. Ikäerosta huolimatta molemmat olivat yhtä vouhkia.

-           Mitteepä jätkä, Noel tervehti tuttavallisesti. Hänellä oli päässään Paulin kampanjapipo, jossa luki ”tehdään isosti.” Noel ei ollut paikkakunnalta kotoisin, puheessa oli hieman murteellinen sointi.

-          No mitäpä tässä, tulevaa suunnittelen, Paul naurahti ja viittoi kaveriaan istumaan.

-          Minulla olis muutamia ehotuksia, Noel sanoi.

Paul nyökytteli hyväksyvästi ja pyysi ystäväänsä jatkamaan. Noelilla oli usein hyviä ideoita, vähän hullujakin välillä, mutta sehän ei ison kunnan kunnallispolitiikassa haitannut yhtään.

-          Tapa sinä Kauhavan ruma vallesmanni niin minä nain sen komian lesken, Noel avasi ideoinnin.

-          Ehkä ei vielä, olisko muuta? Paul Damntorp aprikoi ja löysäsi vähän kravattiaan.

-          Sukkula Venukseen?

-          Äh…tuota, sinähän jo laitoit sinne avaruuteen jonkin häkkyrän. Anna tulla lisää.

-          Jäähyväiset aseille…?

-          No ei helvetissä, rautaa vaan joka rajalle. Jos minä saan päättää. Ja saanhan minä kohta.

-          No tuota…entäpä tämä: Kaiken takana on nainen.

-          Tuo on hyvä! Kun tottahan se on. Syyllisiähän ne eukot itse on..niinkuin tämä joka meikäläistä käräjille vetää. Onko muuta, minä kirjaan nämä ylös.

Noel Skum pohti hetken. Hän katseli puhelintaan ja siellä olevia muistiinpanoja.

-          Joo, tuli tuossa yöllä mieleen: Hopeinen kuu.

-          Kuussa on jo oltu, ei me sinne enää. Jotain päräyttävämpää.

-          Helvetistä itään?’

-          Joo! Tuo on kova! Mehän tarvitaan lisää lääniä vähän joka puolelta. Oliko vielä jotain?

-          Onhan näitä. Tämän keksin aamulla: Piiri pieni pyörii.

-          Loistavaa! Noin sen pitää ollakin…pieni piiri päättää asioista, se on hyvä.

Noel otti vastaan Paulin tarjoaman sikarin ja he sytyttivät ne.

-          Tästä tulikin Paul mieleen: Kuubalainen serenadi.

-          Joo! Jälleen hyvä idea. Laulellen laajentamaan reviiriä.

-          Ja tämä: Työmiehen lauantai.

-          Mahtavaa. Lisää vaan työtä, niin vaurastutaan.

-          Heaven Is A Place On Earth?

-          Tiedä noista ulkolaisista, mutta ajatus sinänsä hyvä, palvelee sekä konservatiivista evankelista oikeistoa että taivaaseen uskomattomia korpikommunisteja. Vieläkö jotain, ennen kuin lähdetään tästä syömään kotimaista nautaa ja etsimään naisseuraa? Vaikka saahan näin vaikutusvaltaiset herrat sitä naista etsimättäkin, nehän suorastaan heittäytyy syliin, eikö vaan.

-          No miksipä ne ei, Noel hohotti.

 Vielä löytyi tulevan kuntajohtajan kaverin idea-arkusta yksi lisää.

Noel myhäili hetken.

-          No mitäpä tästä tuumit: Poing, poing, poing!

-          Helvetti, nyt on kova, Paul iloitsi, - siinähän kiteytyy sekä hallintomalli että meikäläisen laaja visio!

Niin herrat lähtivät päivälliselle ja sen jälkeisiin aktiviteetteihin hyräillen, aivan kuin siitä viimeisestä ideasta olisi muodostumassa tunnuslaulu Damntorpin hallintokaudelle:

”Mä hetken kirkkaan tähtitaivaan näin
Ja tanssisali pyöri silmissäin…po po poing poing poing poing poing…”