Aamuista, laitteista ja lukemisesta

Yleensä en halua vastustaa asiantuntijoita, mutta hämmästytti, kun joku unitutkija sanoi että klo 8 alkava koulu alkaa liian aikaisin. Olen käynyt koulua, jossa päivä alkoi 0730 ja jatkui aina 1530 saakka. Katsoin netistä, että sama koulu pyörii yhä samalla rytmillä. Lounas kestää kuitenkin peräti 30 min, mutta välitunteja ei varsinaisesti ole, mutta siirtymiin on varattu 10min, koska kyseessä on yli 3000 oppilaan koulu ja rakennuksesta toiseen pitää välillä siirtyä. Ei siinä paljon hengailla, vessassa kerkiää käydä.

Nuorten tulevaisuutta ajatellen tulee mieleen, että harva nk. virka-aikaan toimiva työ alkaa klo 9. Se voi alkaa "liukuen" klo 06-09 välillä, tai tasan kasilta. Vähän riippuu työstä. Kunnallisissa päiväkodeissa ovet avautuvat klo 0600, ja sinne lapsensa vietyään moni vanhempi rientää työpaikalleen 0630 tai 0700. Aukenemisajasta voi päätellä, että se lapsia vastaan ottava työntekijä on tullut paikalle jo ennen klo 6, jotta kaikki on kunnossa (ja työntekijä on ehtinyt vaihtaa työkengät ja käydä vessassa) ennen ensimmäisten lasten saapumista. 

Koulussa kyse on oikeasti siitä, ovatko oppilaiden kaikki rutiinit ja nukkumaanmenoaika kunnossa, ja laitetaanko sinistä valoa hohkavat ja aivoihin vaikuttavat laitteet  kotona ajoissa pois käsistä. Siihen pitää opetella, jos asia on mennyt villiksi. Kirjassaan Tech-Wise Family Andy Crouch kertoo, että heillä ei laitteita annettu lapsille ennen 10 ikävuotta. Tämä voi Suomen oloissa tuntua vieraalta, mutta kannattaa meilläkin miettiä, miten kasvavien ihmisten silmiä ja aivoja varjellaan. Keskittymisen vaikeudet, uniongelmat ja tuki- ja liikuntaelinvaivat näkyvät jo ihmeellisen nuoressa väestössä. Pahinta on se, että lasten annetaan pelata aikuisille suunnattuja pelejä ja katsoa aikuisille suunnattuja elokuvia- se ei auta, että aikuinen on lähellä, tai vieressä. Kuva- ja äänivirta menee tajuntaan siitä huolimatta. 

Monet aikuisetkin varmaan huomaavat itsessään, että jos on työpäivän aikana joutunut selaamaan paljon laitteita ja lukemaan ruudulta, perinteisen sanomalehden lukeminen paperilta voi olla "hyppivää". Mielestäni tarvittaisiin jonkinlainen vastavallankumous liialliselle teknologian käytölle, koska selvästi tämä hyväksi tarkoitettu renki on alkanut orjuuttaa länsimaisia ihmisiä, ja muu maailma seuraa perässä. 

Itse pystyn pitämään laitteita levossa telineessä, enkä vie niitä makuuhuoneeseen. En tempaise aamulla puhelinta käteen, ellei se soi. Tämä nyt vain esimerkkinä. On hyödyllistä pohtia omaa käyttöään ja todeta, onko se tarkoituksenmukaista. Lapsia ainakin pitää suojella, niin paljon kuin voi. 

Tajuan olevani "steinersuuntautunut" kynttilöiden polttelija ja valoa hehkuvien ruutujen välttelijä, mutta koska olen tehnyt monenlaista työtä ja erityisesti kasvavien ihmisten parissa, monenlaista kokemusta ja näkemystä on tullut tähänkin asiaan. Itsekin joudun tuijottamaan ruutuja kun teen käsikirjoituksia ja käännöksiä, mutta muuten vältän niitä niin paljon kuin kykenen- uutisia luen jonkun verran netistä ja katson säätiedot sieltä, mutta luen paperista sanomalehteä. 

Kun olen tämän kirjoittanut, palaan kynttilänvaloon ja jatkan aamua lukemalla tulevan kirjan tausta-aineistoa oikeista kirjoista, kunhan syysaamun luonnonvalo siihen riittää. Ymmärrän, että tämmöinen ei ole kaikille mahdollista, mutta nyt kun se minulle on, käytän sen mahdollisuuden. 

 P.S. ja niin hieno keksintö kuin äänikirjat ovatkin, paperinen kirja on mielestäni kokonaisvaltaisempi elämys. En sano tätä vain kirjoja kirjoittavana ihmisenä, vaan paperisia kirjoja 40 vuotta lukeneena. En pysty kuuntelemaan mitään kuulokkeista, haluan kuulla maailman sellaisena kuin se on. 

Sähköisesti en haluaisi lukea mitään lyhyitä uutisartikkelejä enempää. Ehkä elän sisäistä 80-lukua, mutta olen tyytyväinen elämänmuotooni!