Pseudorunoilija täällä terve!
Löysin imartelevan kirja-arvostelun edellisestä käännöstyöstäni (Enheduanna: Suurisydämisin valtiatar. Runoja jumalatar Inannalle).
https://www.viestirauta.fi/post/enheduanna-suurisyd%C3%A4misin-valtiatar
Siinä oli pieniä virheitä, Betty de Shong Meadoria tituleerattiin englantilaiseksi vaikka hän on jenkki, ja minun viitattiin olevan ortodoksisen teologian opiskelija (mitä olenkin, kaiken muun ohella) ja runoilija. Runoilija en ole, olen parempi- omasta mielestäni- proosassa, enkä ole nuoruuden jälkeen oikein osannut runoilla, eikä minulta ole ilmestynyt kuin romaaneja, novellikokoelma ja käännöstöitä. Mutta se on sivuseikka. Korvat punaisena luin arvostelua, jossa sanottiin minun kääntäneen Pentti Saarikosken hengessä. Eihän minua ja Saarikoskea voi - omasta mielestäni- edes huokaista samassa lauseessa.
Kaivoin sitten runoilija-nimitys mielessä esiin kirjoituksia, joita voi hyvällä tahdolla ja liioitellen kenties sanoa runoiksi. Olin aloittanut kirjoittamaan niitä teemalla "Elegioita yksin istuvista ihmisistä". Suureellinen otsake.
Tässä kuitenkin yksi yksin istujista:
Koppia tuli taas
ja televisiokamera
kääntyy tännepäin
saatana
välillä tahtoisin
olla vain mökillä saunarannassa
mutta toisaalta
kun liukas
kanadalainen irvistää ilman hammassuojia ja tylyttää quebecinranskaksi
josta ymmärrän vain merkityksen
iskee kunnon innostus
on pakko taklata niin
perkeleesti
ja sitten pilli soi
jäähileet tupruavat
kuin hidastetussa kuvassa
ja varmastihan
tämäkin hidastuskuvana telkkariin saadaan
pari minuuttia yksin
tässä
istun, enkä mieti
seksiä
juustonakkeja
sohvalla makaamista
karkkipussi mahan päällä
tai
mitään muuta mitä ei
saa tehdä ennen peliä
muka
huijausta kaikki
hyvinhän tämä meni
kunnes
jouduin
tähän
istumaan.
