Ex Libris Minni

  Olin eilen kuuntelemassa Isä Damaskinos Ksenofontoslaisen luentoa seurakuntasalilla. Koko ajan puhuvan ja kirjoittavan ihmisen on hyvä päästä välillä vain kuuntelemaan. Arvokasta on kuulla  myös aitoa Raamattuun ja kirkkoisiin perustuvaa sekä selvästi myös kutsumuksen ja armolahjojen valaisemaa opetusta. Tälläista oli Isä Damaskinoksen opetus ja on aivan ihanaa, että Joensuussa saamme nauttia hyvästä kulttuurin tarjonnasta niin maallisenkin kuin henkisenkin kulttuurin saralla. Tähän vaikuttaa tietysti yliopisto ja ortodoksinen seminaari, sekä aika voimakas tekemisen meininki. Myös oopperaa tehdään yhdistyspohjalta, ja kaikkea muutakin jotenkin suloisessa demokratian hengessä. Isoja egoja ei kokemukseni mukaan ole, on vain ihmisiä tekemässä, yhdessä, niin alkuasukkaita kuin meitä kiertoteitä tulleita ja junasta pudonneitakin.   Niin epämuodikasta kuin se tässä ajassa lieneekin, minä olen julkiuskovainen kirjailija, ja harrastan kirkkoon liittyviä j...

Kirjailijoita, jotka ovat tai ovat olleet viestintä- tai kasvatusalalla, eli toimittajia, tiedottajia, opettajia/varhaiskasvatuksen opettajia: Heikki Turunen Jari Tervo Matti Rönkä Tuire Malmstedt Aimo Salonen Roman Schatz Artemis Kelosaari minä Tuo lista lienee on oikeasti paljo pidempi, kirjasin vain ylös ne jotka tulivat lonkalta mieleen. Tämmöistä pohdin kolmannen kirjani ulostulon lähestyessä, ollen päivätyössä kasvatusalalla ja hoidellen nämä muut kutsumukset muulla ajalla. Kun on tahtoa ja paloa, asioita syntyy. Unelmointi ei riitä, pitää tarttua toimeen! Here is a list of authors, who have worked or who currently are working in the field of communications/media or are teachers or kindergarten teachers: Heikki Turunen Jari Tervo Matti Rönkä Tuire Malmstedt Aimo Salonen Roman Schatz Artemis Kelosaari me The list is probably a lot longer, but these are the names that popped up in my head, off the bat. This is the kind o...

Olen iloinen siitä, että niinsanottuja PR-kuviani ovat viimeisen parin vuoden aikana olleet ottamassa tutut ihmiset, koska ihan vieraan kanssa saattaisi olla jäykkää. En ole ihan niin tikkana juoksemassa kameran eteen kuin nuorempana. Olen lisäksi huomannut, että ulkona kuvattuna olen rennompi kuin studiokuvissa. Sain palautetta siitä, että toisen romaanini ohessa ei ollut valokuvaani (ekassa oli). Mietin, mikä on valokuvan tärkeys. Ihmiset varmasti haluavat nähdä sen ihmisen kasvot, joka teoksen on tehnyt. Kyllä minäkin aina katson kirjailijan kuvaa, jos sellainen kirjassa on. Valokuvatkin ovat taideteoksia ja niillä voi tavoittaa jotain kirjailijan persoonallisuudesta, jos kuva ei ole nk. "pönötyskuva". Useissa Heikki Turusen kirjoissa on nauravainen, baskeripäinen, rento kuva Turusesta. Ja sellainenhan Hessu on luonnossakin, ainakin sen perusteella mitä olen häntä nähnyt ja jopa pari kertaa tavannut. Sitten mietin Eino Leinoa; kuvien perusteella ei mitenkään erityisen ...

Viime vuosina on näkynyt paljon englanninkielisiä sisustustauluja ja seinätarroja. Niissä on yleensä jotain lämminhenkistä tai latteahkoa kuten "live, laugh, love" tai "live your dreams". Eipä siinä mittään, mutta miunlaisella koeranleualla tulee mieleen, että eikö näitä voisi saada muillakin kielillä ja vähän vähemmän siirappisina. Ehdotan seuraavia sisustustauluja tuotantoon: -PRKL, se on taas maanantai -Nengalei. Nygöi brihat tulgua iäreh. -Potslojo -Elä hyvämies luule itestäis liikoja -Ee se leipä makkoomalla suuhun kasva -Tee työtä, maksa verot ja säästä arkkurahat -No rakastan rakastan -Mittee turhoo ku tyhjän suap pyytämättäkii

Vai onko novellikokoelma sittenkään oikea nimi, kun osa tarinoista on vain kolmisivuisia. Väliäkö hällä. Sain voimia tähän omaan hommaan kun kerkesin eilen käydä Joensuun kirjallisuustapahtumassa kuulemassa Heikki Turusen ja Kimmo Ohtosen osuudet. Tänään voisi vielä olla mm.kirjallisuustapahtumassa tai sienimetsässä, mutta jos meinaa olla kirjailija, on lyötävä pyrstö penkkiin ja kirjoitettava. Novellikokoelma joka oli melkein valmis kesäkuussa, on melkein valmis myös syyskuussa. Jos jaksan pysyä pari viikonloppua pirtissä, homma on valmis ennen kekriä. Yhdessä tarinassa FM Jeskanen pistää tuulemaan, ja kyllä, Jeskasen ajatukset ovat Ronkaisen ajatuksia. Mitä sitä kieltämään. P.S. Sillä erotuksella että Ronkainen ei ole irtisanoutumassa mukavasta päivätyöstään, ja ystäväpiiriini kuuluu aivan täyspäisiä feministejä ja ateisteja vaikka itse olenkin tämmöinen jonnekin keskiaikaan kaipaava uskovainen juntti. Kohta tässä vetäsen irtisanoutumisilmotuksen kirjottoo. Saattaapi tulla mone...

Minä en ole jatko-osien kirjoittelija enkä elokuvien jatko-osien katselija. Poikkeuksen muodostavat eräät elokuvatrilogiat: Kummisetä, Taru Sormusten Herrasta, Hobitti. Luen mielellään hyviä jatko-osia: Laila Hirvisaaren (ent.Hietamies) sarjoja pystyn lukemaan uudelleen ja uudelleen. Mutta että kirjoittaisin yhtäkään jatko-osaa? No en. Paitsi että ekan romaanini hahmot ovat punkeneet uudelleen mieleeni. Se on vähän outoa, sillä tekstin valmistuttua päästän aina tarinasta irti. Mutta kiihtelysvaaralainen, nykyään Kuopion puolessa asuva ystäväni maalaili jo kirjan 82140 Kiihtelysvaara ilmestyttyä 2016, että tämä juttu suorastaan huutaen vaatii jatko-osaa. Minua kiinnostaakin tietää, onko maailmassa muitakin ko.tiiliskiven lukeneita, jotka haluaisivat tietää, "mitä sitten tapahtui"? Uutta pukkaa...myös kukalla.

Ajattelin: ihminen ei tarvitse uutta inspiraatiota, kun hänellä on kaksi projektia kesken. Myönnän: olen väärässä. Se on mystistä ja ihmeellistä, että uusia ideoita tulee, ja jos niitä ei tulisi, ei sitten olisi kirjailijuuttakaan. Kiitos Artemis Kelosaaren, joka sanomalehti Karjalaisessa kuulutteli itäsuomalaisen gotiikaan perään, päässäni alkoi vauhdilla elää aivan omaa elämäänsä uusi tarina. Ja vielä kipeänä maatessa! Näen selvästi syrjäisen metsäseudun. Näen nuoren naisen, joka on tietäjä, elänyt metsän väen lähellä koko elämänsä, kaukana ihmisistä. Näen karhun, hevosen ja harmaata hirsiseinää. Ja mitä kaikkea sitten tapahtuukaan, on vielä tässä vaiheessa salassa. Kaikki mitä olen tähän mennessä kirjoittanut, on ollut nykyaikaan ja "totuuteen" sijoittuvaa, samoin työn alla olevista lähes kaikki ovat tässä ajassa, mitään maagista tai gotiikkaan viittaavaa niissä ei ole. Enkä vielä tiedä onko tässä vielä "näkytasolla" olevassa tarinassakaan gotiikkaa; tiedän vain...