Valmistu, oi novellikokoelma

Vai onko novellikokoelma sittenkään oikea nimi, kun osa tarinoista on vain kolmisivuisia. Väliäkö hällä. Sain voimia tähän omaan hommaan kun kerkesin eilen käydä Joensuun kirjallisuustapahtumassa kuulemassa Heikki Turusen ja Kimmo Ohtosen osuudet. Tänään voisi vielä olla mm.kirjallisuustapahtumassa tai sienimetsässä, mutta jos meinaa olla kirjailija, on lyötävä pyrstö penkkiin ja kirjoitettava. Novellikokoelma joka oli melkein valmis kesäkuussa, on melkein valmis myös syyskuussa. Jos jaksan pysyä pari viikonloppua pirtissä, homma on valmis ennen kekriä.

Yhdessä tarinassa FM Jeskanen pistää tuulemaan, ja kyllä, Jeskasen ajatukset ovat Ronkaisen ajatuksia. Mitä sitä kieltämään. P.S. Sillä erotuksella että Ronkainen ei ole irtisanoutumassa mukavasta päivätyöstään, ja ystäväpiiriini kuuluu aivan täyspäisiä feministejä ja ateisteja vaikka itse olenkin tämmöinen jonnekin keskiaikaan kaipaava uskovainen juntti.

Kohta tässä vetäsen irtisanoutumisilmotuksen kirjottoo. Saattaapi tulla monelle yllätyksenä. En vaan ennää jaksa hetkeekään kuunnella, kun ärhentelevät sänkitukkaset naistutkijat tappelleevat seminaarissa siitä saako pikkutytöille puhua pimpistä vai pittääkö niille opettaa latinaa lapsesta alkain, ja pittääkö sukupuolineutraalius lanseerata joka paikkaan niin että lehessä ei saa enää lukkee että nainen autoili 1,2 romillen humalassa Hukanhauvalla, vaan pittää kirjottoo että henkilö kuljetti moottoriajoneuvoa päihtyneenä suteen viittaavassa Joensuun kaupunginosassa.  Oon niin väsynyt tähän kaikkeen että oon kellekään kertomatta ostanu vanhan savottakämpän helevetinmoisesta korvesta, ja lähen sinne pakkoon tätä kaikkee mielipuolista melekutusta, jota moterniksi elämäksi sanotaan. Yllätykseks taitaa työyhteisölle tulla myös se, että iskin Ilomantsin karhufestareilta semmosen miehen, joka ei joogaa eikä paina alle seittemänkymmenen, syöpi lihhaa ja kumartaa Jumalanäidin kuvvaa. Kauhistushan semmonen on nykymaalimassa, metällä ja kalalla kulukeva traktoria rassaava roikale, joka teitittellee vanhoja ihmisiä ja avvaillee naiselle ovia ja vielä vähäeleisesti ihtesä ristii kun näkkee jossai ikoninurkan. Räpäti-Bräysyn serkku vielä, sen joka pittää vielä sitkeesti kyyttökarjaa ja suomenlampaita sutta ja karhuu vilisevällä viimosella peräkylällä ja sannoo että tätä en lopeta enkä tästä lähe, saatte ampuu kuulan ohtaan ennemmin.

Joensuussa Pyhän ja Eläväksitekevän Ristin ylentämisen juhlan aattona vuonna 2018, Jeudokia Jeskanen, FM.

Lampaiden poseeraus Kiihtelysvaarassa kerran.