Ex Libris Minni

Kaksi kertaa olen turhautunut koulussa: ekaluokalla, joka piti käydä läpi opetussuunnitelman mukaisesti, vaikka osasin lukea ja kirjoittaa ennen kouluun menoa. Toinen kerta oli lukioon palattua vaihto-oppilasvuoden jälkeen, jolloin lukion englannin kielen tunnit piti istua loppuun opetussuunnitelman mukaan. Varmasti siellä ahdisti muitakin, kun osasin kaiken. Taisin yleensä jättää viittaamatta juuri tästä syystä. Kirjoittelin aineita vihkoon, kun kaikki tehtävät oli tehty minuuteissa, jne. Sama kokemus on varmaan monella, joka on osannut lukea ja kirjoittaa ennen koulua, ja niillä, jotka ovat palanneet jonkun kielen oppimisen pariin jo opittuaan sen. Mutta sitten kun lähdin kielenkääntäjäopintoihin Savonlinnaan, elettiin jo valveutuneita aikoja. Brittiläinen opettaja "salakuunteli" lukemistamme kielistudiossa. Kohta kuulokkeissa naksahti ja kuului: Minna, please see me after class. Tunnin jälkeen professori sanoi: ei tarvitse tulla tälle kurssille, laitan sinulle arvosanan ...

Tekee mieli kysyä Nina Georgelta, millaisen tunnemylläkän hän käy läpi kirjoittaessaan. Hahmot ja heidän seikkailunsa ovat niin hyviä ja monenlaista muutosta kokevia, että pakostakin miettii, miltä on tuntunut näiden maailmojen luominen. George kirjoittaa saksaksi, olen lukenut suomen- ja englanninkielisiä käännöksiä. Pieni bistro Bretagnessa- kirjan olen lukenut jo monta kertaa. Se on hyvin voimaannuttava. Jos alkaa tuntua että unohtaa itsensä ja suuntansa  niin silloin pitää lukea Nina Georgen kirjoja. Ja muulloinkin! 

Ilahduttavaa aktiivisuutta kuvitteellisessa Virastossa, jossa pidetään omista periaatteista kiinni, muilla ei ole niin väliä... Anna-Kaisa Vastaanpanola aloitti päivänsä suuressa virastossa tuhisten ja puhisten, miten maailma oli taas täynnä juntteja ja taantumuksellisia. Miten se oli mahdollista, vaikka tässä oltiin jo vuosia koetettu indoktrinoida ja kouluttaa ihmisiä ruotuun. Ohjelma oli selvä, miksi se ei toiminut? Kätevää luokittelua ja standardisointia ja niputtelua oltiin pohdittu komiteoissa, lennelty symposiumeihin ulkomaita myöten ottamaan oppia. Oltiin saatu vempuloitua ja lobattua valmisteilla oleviin lakeihin viraston omia linjoja, välillä oltiin siihenkin otettu oppia ulkomailta. Aamupalaverissa oli muitankin puhisijoita. Risto-Liisa Änkyränniemi totesi, että kovemmat otteet on otettava käyttöön. Diplomiuudistaja Maribel Martyr-Viktim vingahti, että niistä kyllä sitten voidaan jäädä oikeuskanslerin hampaisiin. - Ei jäädä. Oikeuskansleri vaihtuu kohta, s...

Tajusin olevani oraakkeli. Minulla on pyörinyt pöytälaatikossa erilaisia tarinoita, joista yksi on jotenkin nykyhetkeen sopiva. Kun eskimojäätelön vanavedessä ruettiin jo vouhkailemaan Geisha-suklaastakin, otin tarinani pöytälaatikosta esille ja kirjoitin sille onnellisen lopun. Nimittäin nyt ovat eri tuotteiden valmistajilla keskustelussa saman tyyppiset asiat, kuin minkä kanssa tarinan hahmo Boris painiskelee. Laitan tarinan tähän, mutta ensin ajatuksia aiheesta ja sen vierestä. Eskimojäätelön nimi pitää muuttaa, jos se on inuiiteista loukkaava. Onko heiltä kysytty? Mutta entä kajakkikurssilla opittu eskimokäännös, miksi sitä pitää kutsua? Entä suksilla tehtävä lappalaiskäännös? Savolainen talkkuna...? Mielenkiintoinen juttu on muuten myös se, että termi mustalainen ei loukkaa kaikkia romaneja, ja termi valkolainen (minusta käytettynä) ei loukkaa minua. Kyllä se sanan käytön yhteys ja sävy ratkaisee. Jos minua joku sanoo "akaksi", se riippuu sanojasta ja sanomisen sävystä...

Tässä katkelma tarinasta, jossa Nevadan kuvernööri on Savossa asti shamanistisella hoitokuurilla. Mutta kukaan ei tiennyt, että kuvernööri oli napannut LSD:tä Berkeleyssä vuonna 1975 ollessaan ensimmäistä vuotta yliopistossa. Rauhoittavien, vodkan, kärpässienen psilosybiinin yhteisvaikutus aktivoi kuvernöörin elimistössä voimakkaan reaktiosarjan. LSD-happo kun ei koskaan täysin häviä elimistöstä; trippi voi äjähtää päälle vuosikymmentenkin päästä. Nyt se äjähti. Puoli tuntia kahvinjuonnin jälkeen kuvernööri alkoi nähdä näkyjä ja kuulla olemattomia. Hän kiipesi pihakoivuun ja kirkui, että vietkongin sissit ovat tulossa ruudussa G 4 Itä Kolme, ja nyt piti saada kopterinosto heti paikalle! - Voe helevetti, Sari Huttunen totesi. Onneksi lapset olivat mummolassa. Shamaani itse oli jo ladossa valmistautumassa hoitosessioon. Agentit koettivat kiivetä kuvernöörin perässä. - Älkää. Kyllä se kohta alas tulee, Marja Joukahainen arveli. Niin tulikin. Kuvernööri koki yhtäkki...

Tässä tarina, jossa onni konkreettisesti koputtaa ovelle! Aktivistista passivistiksi Boris Kärkkäinen, 36, oli poikamies ja aktivisti. Hän aktivoitui usein ja perusteellisesti, milloin minkäkin asian puolesta tai vastaan, ja joskus jopa kohta sitä vastaan, minkä puolesta oli ensin aktivoitunut. Kiirettä piti, eikä aina itsekään tiennyt tai muistanut, mikä oli aktivoitumisen syy. Mutta kuten sananlasku sanoo, ”hiki laiskan syyvessä, kylymä töitä tehessä”, Boris jaksoi ahkerasti aktivismiaan jatkaa. Palkkatöissä hän kävi välillä, milloin sattui lomittajankeikkaa saamaan. Boriksen mummolla oli ollut joskus kirjailtu huoneentaulu, jossa luki: ”Ennen kuin aamulla kotoasi lähdet, mietit mitä hyvää voit Herran kunniaksi tehdä”. Boris oli tehnyt visakoivusta ja vanerista ja polttotekniikalla sitä mukaellen oman huoneentaulunsa: ”Ennen kuin aamulla kotoasi lähdet, mieti mistä voisit tänään loukkaantua ”. Toinen taulu oli työn alla, siinä tulisi lukemaan: ” Pysähtymisen pelko...

Olen kirjoitellut näitä pikkujuttuja viime aikoina. Laitan lyhyen tarinan nimeltä "Sittootumiskaahu" tähän vapaasti luettavaksi kokonaisuudessaan. Ihteeni nauratti, toivottavasti muitakin ilahduttaa. Sittootumiskaahu Ihmeellinen itäsuomalainen henkiolento, tuo Sittootumiskaahu. Se tulee kuin varas yössä, hiipien, ja säikäyttää ihan perkeleesti. Se on takkuinen, mahorkanhajuinen ihmeryöttiläs, joka rapistelee taskussaan sisuaskia. Sillä on kuluneet lapikkaat, joissa on kalansuomumähnää, ja vyöllä roikkuu ikään kuin RUK:n kurssipuukko. Se tulee ja röhähtää asiansa kuuluvalla äänellä: - Hiijen äkkiä pakkoon kun vielä kerkiit! Sittootumiskaahun käskyjä on lopulta pakko totella. Se tekee täsmäiskuja ja yllätyshyökkäilyjä, hyppää rauhallisena sunnuntai-aamuna petissä tyytyväisenä kellijän pääpuoleen ja sihahtaa: - Se on loputtava tämä tämmönen homma! Sittootumiskaahu käy välillä muualla. Sillä on maailmassa paljon hommia, vähän kuin joulupukilla ja Saata...