Varhainen lukemaan oppija tunnustaa: Aku Ankalla ja Iisalmen Sanomilla kulttuuriin kiinni

Kaksi kertaa olen turhautunut koulussa: ekaluokalla, joka piti käydä läpi opetussuunnitelman mukaisesti, vaikka osasin lukea ja kirjoittaa ennen kouluun menoa. Toinen kerta oli lukioon palattua vaihto-oppilasvuoden jälkeen, jolloin lukion englannin kielen tunnit piti istua loppuun opetussuunnitelman mukaan. Varmasti siellä ahdisti muitakin, kun osasin kaiken. Taisin yleensä jättää viittaamatta juuri tästä syystä. Kirjoittelin aineita vihkoon, kun kaikki tehtävät oli tehty minuuteissa, jne. Sama kokemus on varmaan monella, joka on osannut lukea ja kirjoittaa ennen koulua, ja niillä, jotka ovat palanneet jonkun kielen oppimisen pariin jo opittuaan sen. Mutta sitten kun lähdin kielenkääntäjäopintoihin Savonlinnaan, elettiin jo valveutuneita aikoja. Brittiläinen opettaja "salakuunteli" lukemistamme kielistudiossa. Kohta kuulokkeissa naksahti ja kuului: Minna, please see me after class. Tunnin jälkeen professori sanoi: ei tarvitse tulla tälle kurssille, laitan sinulle arvosanan suoraan. Näin taisi käydä muillekin vaihto-oppilaina englanninkielisissä maissa olleille. Sittemmin minäkin ajauduin Britanniaan, jossa vahva eteläkalifornian aksentti pikkuhiljaa liudentui pois, koska moneen vuoteen ympärillä oli vain englantilaisia ja irlantilaisia englannin kielen aksentteja. Mietin tätä, miten jotkut meistä oppivat kirjainten maailman jo aika pienenä. Omalla kohdallani se oli se, että minulle luettiin paljon, olkoonkin, että se oli lähinnä Aku Ankkaa. Muistan lukeneeni Iisalmen Sanomia ja nähneeni kuvan USA:n presidentti Jimmy Carterista. Se valokuva oli minusta hauska. Carter väistyi presidenttiydestä alkuvuodesta 1981, minun vielä päiväkodissa ollessa. Olen siis aloittanut lukemisen Aku Ankasta ja Iisalmen Sanomista. Kahdeksanvuotiaana lukaisin Desmond Morrisin Hellyyden anatomian, ymmärtämättä ihan kaikkea- ihmekös tuo, kun se on aikuisille tarkoitettu parisuhdeteos. Kirjahyllyssä taisi olla kaikki mitä Suuresta Suomalaisesta Kirjakerhosta tuli, eikä minua osattu valvoa kulttuuriharrasteissani, niinpä luin vähän kaikkea. Niin ikään aivan yksin sain katsella kulttuuria telkusta, kun sieltä tuli oopperaa ja balettia. Siihen aikaan kulttuuriohjelmia oli varmaan pikku pakko ostaa Neuvostoliitosta, mutta hyviä ne olivat. Suosikkisäveltäjäni oli Richard Wagner. Tämmöisiä harrasteita ei estetty, mutta ei kyllä niillä selkosilla varmaan kannustettukaan. Kyllä minä Muppet Showstakin tykkäsin, mutta oopperan maailma oli jotakin valtavan ihanaa, ja on ollut lapsuudesta asti. Taannoisessa itseni sivistämisyrityksessä päätin intoa puhkuen alkaa lukemaan venäläisiä klassikkoja. Se tyssäsi siihen. Rikos ja Rangaistus (Dostojevski) on ikuisesti kesken. Anna Karenina (Tolstoi) oli sopivampi minulle. Jos kysyttäisiin, mitkä ovat kulttuuriset vaikutteeni pitäisi varmaan sanoa: Aku Ankka, Iisalmen Sanomat, 1980-luvun televisio ja Turusen Heikki.