Projektikuulumisia ja niinpoespäen

Afganistan

On ollut aikaa seurata maailman tapahtumia France 24- kanavalta, vaikka taukoa pitää siitäkin pitää, muuten tulee liian paha mieli. Afganistan on tullut uniinkin oudolla tavalla, niin että tapahtumat ovat täällä omassa kulttuuripiirissä, mutta teemat selkeästi jotenkin afganistanilaisia. Olen unissani mm. ollut tarjoilemassa ruokaa miehille, mutta en ole itse saanut istua syömään. Näin myös miten pappi opetti miehiä, ja naiset eivät saaneet mennä kuuntelemaan. Viime yö oli dramaattinen: näin, että olin (jossain ei-tutussa) päiväkodissa ja sinne tuli kaksi miestä hakemaan minua pois. Minut riistettiin julmasti lasten luota, toinen miehistä (joka olevinaan oli omani mutta täysin tuntematon ukko) raahasi minua merkillisessä niskalenkkiotteessa pois työni äärestä! 

Saikulla 

Aikaa television tuijotukseen on järjestynyt, vaikka en sitä muuten kauheasti harrastele. Jouduin 29.7. annetun 1.koronarokotteen jälkeen sairaslomalle. Aivan ensimmäiseksi pitää korostaa, että tämä EI ole rokotevastainen postaus. Olen länsimaisen lääketieteen suuri fani. Ilman länkkärimömmöjä olisin kuollut pahaan keuhkokuumeeseen parikymppisenä, ja saatuani astman (ei juurikaan vaivaa enää) huonoista sisäilmaoloista 2000--luvulla, kortisonijohdannaiset pitivät minut niin ikään hengittävien joukossa. Mutta omalla kohdallani tämän erään rokotuksen seuraukset olivat harvinaisempia ja sen verran pahoja, että toista piikkiä ei voi ottaa. Vain kokeilemalla oppii. En viitsi edes listata, mitä kaikkea on ollut- sanotaan näin, että kaikkea muuta, paitsi nitä tyypillisiä oireita, ja kahden eka viikon aikana lääkärikäyntejä oli kaksi, toinen päivystyksessä, ja EKG otettiin viikon sisään kahdesti. Nyt on kohta kulunut 4 viikkoa piikistä, enkä ole täysissä voimissa vieläkään. Olo on hieman samanlainen, kuin nuorena keuhkokuumeen jälkeen. Oltuani viimeksi lääkärissä, hän sanoi jotenkin niin että kuukauden sisään kaikki (rokotetut) ovat parantuneet. Siihen pitää uskoa. Olen kuitenkin jo useampana päivänä pysynyt hereillä koko päivän ja jaksanut kävellä yli puoli tuntia, mikä on naurettavan paljon vähemmän verrattuna normaaliin liikunta-intensiteettiini, joka vielä kesällä oli rivakkaa marssia mäkisessä maastossa (1-2h) ja 20 minuutin tauoton uinti lisäksi. Olin harkinnut polkujuoksun uudelleen aloittamista. Eli kunto romahti hyvästä huonoksi ihan yön yli, kuten sanotaan. Nyt kunto on sellainen, että edes parin tunnin hidastakaan sieniretkeä on turha harkita. Normaalisti veivautuisin viiskin tuntia sienten perässä. Toiveikkaasti kuitenkin aloitan kuun lopussa jälleen määräaikaisen työkeikan tutussa, mukavassa talossa, ja jätän siksi aikaa teologian opinnot "kellumaan". Taideprojekteja toki siinä vähän sivussa, harrastellen. Parin seuraavan vuoden proggiksethan on aina työn alla, valmistumisvauhti riippuu aina monesta tekijästä. 

Somettuminen 

Olen pannut merkille, miten kaikenmaaliman sosiaalisen median kanavien selailu ja päivittäminen- vaikka teenkin sitä nykyihmiseksi vähän- vie ihmisestä energiaa. Olen päättänyt jättää sen entistä vähemmälle, ja keskittyä niissä lähinnä uutisoimaan jos on kirjallisuuden ja taiteen alalla jotain minkä koen jakamisen arvoiseksi. Katsotaan, miten onnistuu! Syksymmällä on luvassa uusi julkaisu, josta en voi vielä sanoa muuta, kuin että syksymmällä ja ennen lumen tuloa. 

Ja vielä: vahva suositus France 24-kanavalle! Se on englanninkielinen. 

Vahva suositus myös tälle!