Natsiloeta marssilla

Lehtijutun perusteella näyttävät natsit taas pyrkivän järjestäytymään. Näin voi käydä, demokratiassa kun on kaikki mahdollista. On fasistia, kommunistia, feministiä, maasäteilyn tutkijaa, alkiolaista kepulaista (onko niitä enää, toivottavasti on?), liberaalia, teddyjä ja punkkareita... Mutta demokratia tarkoittaa myös sitä, että ketään ei saa syrjiä eikä rääkätä. Pahuuteen on yllättävän helppo luisua. Itänaapurin ukko suorastaan heittäytyi pahuuden syliin. 

Monikulttuurisissa ympäristöissä eläneenä  (sekä Suomessa että ulkomailla) niin työ-  kuin yksityiselämässäkin, minua jaksaa sekä järkyttää että hämmästyttää kaikenmuotoisen rasismin ja eugeniikan esiin pompsahtelu. Toki tunnettua on, että antisemitismi on vanhin vihan muoto (ja sitä seuraavaksi vanhin on kristittyjen vaino), ja siitä ei näytetä eroon pääsevän. Juutalainen on antisemiitin mielestä sarvipäinen syntipukki, jonka syytä on kaikki talouden alamäestä lähtien. Samaa syytä taisi kehitellä eräs vauhko itävaltalainen korpraali 1930-luvun lopun Saksassa. Tämän germaanin sielunveli, joskin päällisin puolin vihollinen, oli yhtä vauhko ja vouhka gruusialainen viiksivallu Neuvostoliitossa. NL:ssa ja Venäjällä on pitkät perinteet juutalaisten vainoamisessa. Jopa 1990-luvulla törmäsin tähän; tapasin Britanniassa venäjänjuutalaisen, joka oli saksalaistunut vanhempiensa muutettua Saksaan turvaan. Hän kertoi, että vanhemmat olivat toimittajia ja juutalaisia- ei mikään hyvä yhtälö Venäjällä. Kuten olemme nähneet, kyseisessä maassa on menty liukasta alamäkeä viimeiset ainakin 20 vuotta. Kun yhdestä helvetistä (NL) päästiin, alkoi toinen. 

Mutta asiaan, tai sen jatkoon. Lehtijutun perusteella nämä natsit haluavat suomalaisuuden perustan olevan etnisyydessä ja biologiassa. Jos ajatus ei olisi pelottava, se olisi hassu. Aika monelle tulisi Suomesta lähtö (mutta minne?) jos niillä perusteilla lähdettäisiin suomalaisuutta määrittämään. Moni meistä saattaa vallan tietämättään luulla olevansa etnisesti ja biologisesti suomalainen, kunnes tehdään sukututkimus ja/tai DNA-testi. Saattaapi tulla vastaan vaikka sellainen seikka, että piikatyttönä 1800-luvulla toiminut sukulainen sai "isättömän" lapsen, jonka isäksi merkittiin vienalainen kulkukauppias, mutta olikin oikeasti venäläinen tai romani. Tässä kohtaa on tietenkin huomioitava, että romanit ovat suomalaisia, ja vienalaiset vienankarjalaisia eli suomensukuisia. Mutta lähtökohtaisesti erittelyt ovat turhia, koska olemme yksi ihmiskunta, ja osa meistä on vain nahaltaan eri sävyisiä. Itse olen beigen ja vaaleanpunaisen väliltä. 

Natsityyppisessä luokittelussa minäkin olen varmasti epäilyttävä. Vaikka olen beige-vaaleanpunanahkainen, en ole nykerönenäinen blondi. Minua on luultu italialaiseksi sekä Kreikassa että Yhdysvalloissa. Profiloidun savolaiseksi, mutta "etnis- biologisesti" olen paljon muutakin, ja jos tarpeeksi pitkälle kaivellaan, tiedä minnekä Uralille asti juuret vievät. Se on kuitenkin ihan sama, koska ennen kaikkea olen suomalainen, oli perimä mitä tahansa. 

Koska olen myös kristitty ja kristillisen kasvatuksen saanut, voin sanoa että kaikkinainen rasismi ja vihaaminen on epäkristillistä. Ihminen ei voi yhtä aikaa olla rasisti ja kristitty- toki nimellisesti voi, mutta nämä asiat sulkevat toisensa pois. "Rakasta lähimmäistäsi" tarkoittaa kaikkia ihmisiä, ei vain samoin uskovia tai saman värisiä. Samalla on huomioitava, ja myönnettävä, että natsien rakastaminen ja ymmärtäminen on hyvin, hyvin vaikeaa. Se on valtavan kokoinen kilvoitus. Tekee mieli tuomita, ja tuomitseminen ei ole minun hommani. 

Mutta koska olen heikko kilvoituksessa ja kirjailijana on jotenkin luontaista kirjoitella ajatuksiaan, en voi välttyä kirjoittelemiselta. Ajatukset kulkevat sellaista rataa, että mihin natsit laittaisivat minut, joutuisinko muilutetuksi Niiralan raja-asemalta yli, jos vaikka tutkimuksissa hyvin itäisestä perimästäni paljastuisi venäläisyyttä (pidän tätä todennäköisenä), tai jopa venäjänjuutalaisuutta? Sitten mietin myös, että minnekä natsit olisivat lähettäneet marsalkka Mannerheimin, joka oli saksalais-ruotsalaista sukua? Minne olisi lähetetty Mannerheim-ristin ritari, kenraali Lennart Oesch, jonka vanhemmat olivat Sveitsistä? Olisiko lähtö Unkariin tullut Budapestissä syntyneelle eversti Aladár Paasoselle, jonka äiti oli unkarilainen? Entä mikä olisi ollut Leif Wagerin kohtalo, sillä isovanhemmat olivat norjalaisia?

Listalla elossa olevista suomalaisista lähtö tulisi varmasti myös Ben Zysckowiczille ja hänen vaimolleen Rahimelle. Näyttelijä Seela Sella joutuisi niin ikään jonnekin. Adolf Ehrnroothin lapset kai joutuisivat Tanskaan, koska kreivität Karin Ehrnrooth oli tanskalainen. Tässä vaiheessa natsit ehkä sanoisivat, että ei me tuosta porukasta karsittaisi kuin juutalaiset (Ben ja Seela) ja Rahime (stadin tataari), toki pohjoismaiset saisivat olla suomalaisia. Näin ollen Tove Janssonin (ruotsalainen äiti) muistoa ei tarvitsisi tärvellä ottamatta suomalaisuutta pois postyymisti. 

Mutta entäpä Ivan Puopolo, Manuela Bosco, Lola Odusoga ja Jani Toivola? Ivanilla ja Manuelalla oli toinen vanhemmista italialainen, Lolalla nigerialainen ja Janilla kenialainen. Entäpä artisti Wimme Saari, eikö hän saamelaisena (alkuperäiskansan edustajana) voisi olla suomalainen? Entä Rainer Friman, joka on romani? Entä ne lukuisat suomalaiset, joiden toinen vanhempi tai isovanhempi on romani? Heti tulee mieleen sekä lapsia että aikuisia, jotka sopivat tähän "luokitteluun." 

Hyvät natsit, emme ole lähdössä minnekään. Saan tästä vain uutta pontta selvittää, olenko 1/12 venäläinen. Laskennallisesti olen 1/6 karjalainen. Kaikki tämä on siinä kuuluisessa loppupelissä varsin merkityksetöntä, sillä suomalainen on se, joka tuntee itsensä suomalaiseksi (esimerkiksi Ruotsin kansalaisuuden nuorena saanut Suomesta 1970-luvulla muuttanut ihminen) tai jolla on Suomen kansalaisuus. Olemme kaikki ihmisiä. Meitä yhdistää ihmisyys, ja erottaa itse kehittelemämme luokittelut, jotka taas nousevat osin luontaisesta "vieraan vierastamisesta" ja osin pelosta. Hirvittävän vihan takana onkin usein pelko. 

Vierauden pelkoa taisi tuntea myös se juopunut mieshenkilö, joka 2000-luvulla Helsingissä sylkäisi helmoihini, kun kävelin lyhyttä kotimatkaa flamencoesityksen kenraaliharkoista kotiin esiintymisasu päällä. Tämä sai miettimään sitä, millaista mulkoilua, huutelua ja muuta saattavat osakseen saada ne, jotka näyttävät "erilaiselta" koko ajan.

Lehtijutussa haastateltava linjaa järkyttävästi, että "suomalaiset ovat arvokkaampia kuin muut kansat". Vastaan tähän mielessäni tällä: 

Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. (Gal. 3:28)