Sumerien pauloissa!

Suomessa on kaksi henkilöä, jotka ovat kykeneviä kääntämään sumerista muille kielille, ja arvioimaan käännösten laatua. Toinen heistä on maailmanlaajuisesti arvostettu assyriologi, professori Simo Parpola, toinen on eräs hänen oppilaansa. Enheduanna-projektissa sumerilaisen kulttuurin eräissä seikoissa sain apua professori Jaakko Hämeen-Anttilalta, ja monia muita kysymyksiä pohdin sekä ortodoksisten että luterilaisten teologien kanssa.

Sumerilainen kulttuuri on kiinnostavaa monesta syystä, myös siksi, että sumerin kieli oli nk.isolaattikieli, eli sillä ei ole tunnettuja kielisukulaisia. Se kuuluu myös kuolleiden kielten joukkoon, tosin se elää alan tutkijoiden parissa edelleen. Itseäni kiinnostavat uskonnot, historia ja kulttuurit, mutta asiantuntija en mielestäni ole millään alalla. Se, että minulla sattuu olemaan useampi tutkinto ja jonkinmoinen työura mm. viestinnässä ja sosiaalialalla, tekee minusta oppijan, ei opettajaa. Mitä enemmän tietoa tulee, ja kokemusta, sen vähemmän viisaaksi tuntuu tulevan. Mikään projekti tai työ mihin ryhdyn, ei ole yksilösuoritus, ei edes ne, jotka sellaisilta näyttävät. Apua ja näkemyksiä tarvitaan aina, samoin nöyryyttä ja rukousta tehtävien edessä ja aikana. 

Enheduannan sumerilaisessa runoudessa kiehtoi minua myös jonkinlainen samankaltaisuus Raamatun psalmien kanssa, joista osa on hyvin väkevää matskua. Vanhan testamentin kertomuksissa on myös paljon yhteyttä kauemmaksi Lähi-itään. Raamatun vedenpaisumuskertomus on lähes täysin sama, kuin Gilgamesh-eepoksessa kerrottu. Gilgamesh on paljon vanhempaa perua.

Yhdysvaltainen Betty De Shong Meador teki käännöksensä yhteistyössä erään alan asiantuntijan kanssa. Savitauluissa olevan nuolenpääkirjoituksen saaminen sujuvaan runomuotoon englanniksi on ollut valtava hanke. Nuolenpääkirjoitus ei avaudu selkeinä lauseina, vaan kuva-sanoina jotka tulee sitten jotenkin ”juottaa” soljuvampaan muotoon. Vähän kuin sanat puu-takana-poika-poika, kaksi poikaa puun takana. Tuo on vielä helppo esimerkki, jonka keksin itse. De Shong Meador joutui vääntämään runoutta paljon vaikeaselkoisimmista yhtälöistä.

Lähdin suomentamaan De Shong Meadorin ansiokkaita käännöksiä siksi, että mielestäni runot olivat todella sykähdyttäviä. Ne ovat puhtaasti uskonnollista ylistysrunoutta, jonka kohteena ja myös toimijana on Enheduannan palvoma Inanna-jumalatar. Sumerilaisessa panteonissa eli jumalten kuorossa vilisee kiintoisia ”persoonia”, joilla on omat ominaisuutensa ja monipuoliset tehtävänsä. Esimerkiksi kirjoittamisen jumalatar Nisaba on myös viljankasvun jumalatar.

Enheduanna on kiinnostava runoilija myös siksi, että hän on ensimmäinen tunnettu nimellään kirjoittanut kirjailija. Hän eli 2200-luvulla ennen ajanlaskun alkua. Ylipapitar, runoilija Enheduannan oikeaa nimeä ei voi tietää, sillä en-alkuiset nimet olivat eräänlaisia viran mukana tulevia tai kunnianimityksiä, vähän kuin luostarikilvoitukseen astuva luopuu omasta siviilinimestään ja saa uuden nimen. Esimerkiksi oman kirkkoni erään esipaimenen, piispa Arsenin alkuperäinen nimi on Jorma Heikkinen. Toisaalta runoilijan oikea nimi ei ole se tärkein asia, vaan tuotanto puhukoon puolestaan.

Olen kiitollinen siitä, että kustantajani Kirjokansi lähti heti innolla mukaan, kun ehdotin, että voisinko Enheduanna-runokirjan toteuttaa. En ole ammatiltani kääntäjä, joskin olen käännöksiä tehnyt ennnenkin. Kääntäjän opinnot jäivät aikanaan kesken, kun lähdin parin vuoden opiskelun jälkeen opiskelijavaihtoon Englantiin, ja jäin sille tielle. Aikanaan palasin Suomeen. Ylempi tutkintoni on brittiläinen, kansainvälisen politiikan ja oikeuden alalta, ja sen jälkeen on sitten tullut muutakin suoriteltua. Kaikesta on ollut iloa, hyötyä ja synergiaetuja, kaikessa työssä. Myös kirjailijana, joka on yksi ammateistani.

Lisää aiheesta ja sen vierestä löytyy Enheduannan runokirjan esipuheesta. Kirjan lopussa on lähdeluettelo. Tässä alla olevassa kuvassa on keskimmäisenä se kirja, josta löytyvät englanninkieliset käännökset, joista suomensin. De Shong Meadorin kirjoissa on myös valtavasti aiheeseen liittyvää lisätietoa, ja englanniksi lukeville sumerikulttuurista kiinnostuneille nämä ovat hyvää lukemistoa. De Shong Meadorilla on myös taustaa jungilaisessa analyysissa ja naistutkimuksessa; itseäni kyseiset lajit eivät mitenkään innosta, mutta niitä, joilla on näihin kiinnostusta, voivat saada hänen kirjoistaan muutakin irti kuin historiatietoa ja sumerilaisen kulttuurin valotusta. 

Itselleni tärkeintä tässä oli saada suomen kielelle upeaa, muinaista runoutta. Sumerien taiteesta ja kulttuurista on suomeksi vähän saatavilla, mutta englanniksi ja saksaksi taas löytyy valtavasti. 

Käänsin sen mukaan, miten De Shong Meador oli kääntänyt, eli en lähtenyt mitenkään sooloilemaan, noudatin myös hänen "ladontatyyliään" isojen välien, kapiteelien, ym. suhteen. Tämä oli erityisen tärkeää siksi, että tekemäni käännös ei ollut alkukielestä, vaan englannin kautta. 

Sumeria en ehkä ala itse opiskelemaan, sain ortodoksisen teologian opinnoissani -jotka yhä jatkuvat-  tuskailla aika lailla Raamatun kreikka-kurssien kanssa. Siinä ei auttanut "hyvä kielipää", vaan kova työ. Mutta kovakin työ voi olla iloista ja hyödyllistä, toivottavasti tässä käännöstyössäni hyöty ja ilo tulee mahdollisimman monien muinaisesta kulttuurista kiinnostuneiden- ja muidenkin- osaksi.