Savolainen shamaani, nevadalainen kuvernööri ja pari muuta kaveria

Kaikki jutut eivät aina päädy kirjaksi asti, eivät edes aivoista tekstiksi. Laitan tänne kaikkien iloksi (?) ennen julkaisemattoman tarinan savolaisesta shamaanista. Ihan kokonaan. Word-sivuina tämä on vain 13 sivua pitkä. 

 

Savolainen shamaani

©Minna Ronkainen 2021

 

Heinäkuun ilta oli leuto ja tyyni, mutta Salahminjärven rannalla tunnelma oli sähköistymässä. Monisatapäinen joukko turisteja, paikallisia ja kauempaakin kotimaasta saapuneita faneja istui entisellä ohrapellolla, jota nyt pidettiin nurmella.

Hyvän loivan rantapalstan nurmettamiseen oli hyvä syy: savolainen shamaani. Englanninkielisessä esitteessä hän oli The Shaman of Savo. Mainostekstissä kerrottiin ihmeparantumisista, ajatusten selkiytymisestä, puhdistumisesta ja uudistumisesta, alkukantaista taiteellista elämystä unohtamatta. ”Shamanismi on muinaisten aikojen terapiaa keholle ja mielelle”, oli taitava esitteenlaatija (shamaani itse) muotoillut, monella eri kielellä. Kansainvälisesti koulutettu liiketalouden maisteri kun oli…

Shamaania odotettiin saapuvaksi hetkenä minä hyvänsä. Vieremän pelimannit-orkesteri oli soitellut muutaman kappaleen kansanmusiikkia, ja nyt odotettiin innostuneen hiljaisuuden vallassa. Kansallispukuinen nainen oli käynyt karjalapaitaisen miehen kanssa sytyttämässä rantaan ison nuotion, melkein kokon.

Rannalla oleva hirsilato kätki sisäänsä ammattimaisen meikkaamon ja puvustamon. Shamaani oli juuri saapunut sinne maanalaista käytävää pitkin potkulaudalla talonsa pihasta.

- Ruppee jo vähän kiire olemaan, sanoi shamaanin vaimo.

- No helevetti. Jiätiin tulliin munimaan, kaikki penkovat, vastasi shamaani. Hän oli ollut shamaanikongressissa Vienan Vuokkiniemellä.

- Ee ollu ensmäenen kerta. Vuan nyt rytkyt poes ja maskeerauspenkkiin, vaimo totesi, - hirveesti on muuten japanilaesia ylleisössä. Ja se sama saksalaesporukka mikä oli viime kesänä.

Vieremälle oli edelliskesänä pitänyt rakentaa hotelli, koska Iisalmen hotellikapasitetti ei enää rittänyt shamanismin perässä matkaaville turistimäärille. Koko seutukunta hyötyi suuresti shamaanin menestyksestä.

Maskeeraus ja puvustus kesti kymmenisen minuuttia; pidempäänkin siinä olisi mennyt, mutta vaimo oli jo niin tottunut toimeensa, että työ kävi ripeästi. Shamaani heitteli pois rannekellonsa, tennarinsa, farkkunsa, kauluspaitansa ja istui maskeeraustuoliin. Piti saada siististä nelikymppisestä vaaleasta savolaismiehestä shamaanin näköinen.

Ja sitten puvustus: ukkivainaan diagonaalipuvun housut, rispaantunut pellavapaita, mustat pieksut, tuhkalla sotkettu tukka, joka nostettin osin pystyyn tehokkaalla kampaamomerkin suolavesisprayllä. Naamassa oli sen verran varjostusta ja muuta töhnää, ettei luonnollinen komeus haitannut shamanismia. Tarkoitus oli säväyttää, ei aiheuttaa ihastusta. Musta, runsas rajaus sai siniset silmät näyttämään hyvin intensiivisiltä. Kaulaan ripustettiin vielä Venäjältä hankittu riipus, jossa oli karhun hampaita, ilveksen kynsiä, pronssisia heloja ja variksen sulkia.

Ladon nurkassa olevalla virkistysalueella (kahvit, vedet, mehut ja syömiset), valikoi shamaanin sisko itselleen rumpua. Rummut oli tehty perinteisellä saamelaisella tekniikalla, niitä oli opeteltu tekemään erilaisilla kursseilla. Ensin sisko rummutti näkymättömissä, sitten siirtyi aina ladon edustalle soittamaan. Hänellä oli yllään yksinkertainen pellavamekko, vaalea tukka liehui vapaana. Joskus myös shamaanin vaimo tuli rummuttamaan, olihan kyseessä perheyritys. Lapset olivat shamanismi-iltoina samalla kylällä mummolassa. Mummon mielestä shamanismi oli jonkin verran ristiriidassa kristinuskon kanssa, mutta ei viitsinyt kovin äänekkäästi valittaa, koska siitä tuli pojan perheelle hyvin rahaa, ja osa siitä valui hänellekin. Varmuuden vuoksi mummo siunasi lapset (kuusivuotiaat kaksoset Petri ja Jehki) Pyhän Nikolaoksen ikonilla laittaessaan näitä nukkumaan. Sen oli tuonut hänen oma äitinsä Korpiselästä evakkokuormassa ja sillä oli ihmeitätekeviä vaikutuksia. Jopa oma mieskin uskoi niihin, vaikka olikin lutherus  jonka suvussa oltiin pari sukupolvea sitten vielä viety puuroa uhripaikalle kuusikkoon.

Mutta ihmeitätekeviä vaikutuksia uskottiin olevan shamanismillakin, ja shamaani itse oli selittänyt äidilleen, että shamanismi oli luontaista kaikille luonnonkansoille ja koska heidän suvussaan sekoittui savolaisuus karjalaisuuteen, olisi ollut ihme, jos shamanistisilta taipumuksilta oltaisiin vältytty. Se oli vähän kuin että kun sekoitti keltaista ja sinistä, tuli pakosta jonkin sortin vihreää. Hän vetosi myös perimätietoon, että Prokko-isoisoeno oli ollut kuuluisia säiden loitsija ja kansanparantaja ja samalla harras ortodoksi, joka lauloi kirkkokuorossa! Vanhaemäntä oli tätä kaikkea huokaillut rippi-isälleen, joka oli lohduttanut ja suvaitsevaisesti todennut, että näytöstähän se poikanne liiketoiminta vain on, samaahan ne näyttelijät tekevät elokuvissa. Shamaani oli sentään kastattanut lapsensa ja näytti naamaansa Vieremällä luterilaisessa joulukirkossa ja myös Pääsiäisenä Iisalmessa Profeetta Elian kirkossa. Että ei tarvinnut pelätä että pakanuus tästä alkaisi levitä.

Shamanismipaikalla alkoi rummutus. Yleisössä kävi odottavainen kohahdus.

Ja kohta ladon ovesta loikkasi nuotion valopiiriin shamaani! Hän murahteli ja ulvahteli matalasti, kiersi kehää ja tanssahteli hitaan rummutuksen tahdissa. Ilmassa tuntui palavan puun, veden ja tervan tuoksu, savolaisen kesäillan aromit. Ne vaikuttivat jotenkin voimistuvan, ihmisten aistit terästyivät shamaanin tullessa esiin. Japanilaiset turistit kuvasivat vähän, mutta taianomainen tunnelma pakotti heidätkin vain seuraamaan, ja laittamaan puhelimensa takaisin laukkuun.

Rummutus kiihtyi pikku hiljaa. Loitsiminen alkoi. Shamaani hypähti nuotion eteen, näytti pesevän käsiään liekeissä! Sitten hän otti leveän haara-asennon, nosti kätensä ilmaan sormet harallaan ja loitsi kuuluvalla, komealla, tummalla äänellä:

- Lähe loitsu kulukemaan, lähe livakkaan liikkeeseen!

Kule tästä, mäne tuonne, jokkaesen lävite livaha!

Ota paha poekkeen, riivaus repäse irti, kaekki tauvit tunkiolle!

Tilalle terveys laeta, hyvä mieli hurun tilalle, kaekkee hyvvee hivuta!

 

Kylmät ja kuumatkin väreet kävivät yleisön läpi. Naiset huokasivat, miehetkin värähtivät kun loitsu tuntui kulkevan lävitse. Osin tämä johtui siitä, että pellon alle oli kaivettu tunneli, jossa jytki tehokas basso aina näytöksen huippukohdissa. Koko tiluksilla oli enemmän tekniikkaa kuin Kansallisteatterissa. Shamaanin veli oli Kuopiossa lavastemestarina,  teki jonkin verran elokuva-alan töitäkin, ja osasi alan temput.

Savo Shaman Oy:n liikevaihto lähenteli jo viittä miljoonaa, vaikka toiminnassa oltiin oltu vasta muutama vuosi. Kyllä liiketalouden tuntija aisti, mihin kannatti panostaa ja lahjojansa valjastaa. Tilitoimiston pitäminen ei innostanut, eikä muukaan istumatyö. Savolainen shamaani nautti fyysisestä toiminnasta! Oikein hyvä oli se, että shamanismin ansioista oli jo tapahtunut ihmeparantumisia ja merkittäviä elämänmuutoksia. Se oli uskomuksen varassa, mutta niinhän olivat muutkin hoidot ja tropit tässä maailmassa: ihmisiä parani homeopatiallakin, vaikka niissä tropeissa oli lähinnä vettä ja pillereissä jauhoa. Uskon voimaan se perustui, ihan kuin mamman Pyhän Nikolaoksen ikonikin. Jos uskoi johonkin, usko auttoi. Tärkeintä oli se, että tapahtui hyvää. Ei hän ollut alkuun ajatellut muuta kuin tarjota turisteille eksotiikkaa, mutta jos kaupan päälle tuli ihmeitä, ei se haittannutkaan. Näin shamaani ajatteli, ja hyvin pyyhki.

Shamanismi-ilta oli menestys. Lopussa shamaani lankesi loveen, eli transsitilaan, jossa hän liikkui hengessään ylisen ja alisen maailman välillä. Loveen lankeaminen oli pysähdyttävä näky; rummutuksen kiihtyessä shamaani ulvoi ja murisi, ja yhtäkkiä hiljentyi ja alkoi keinahdella. Silloin rummutus pysähtyi hetkeksi kokonaan, ja jatkoi sitten hitaana ja vaimeana. Shamaani putosi polvilleen, siitä mahalleen. Hän möyri maassa, könysi ja nytkähteli. Yleisö seurasi hiiskumatta, liikkumatta.

Jonkin aikaa shamaani makasi liikkumatta. Ladosta kuului hiljaista hyrinää, kuin naisjoukko olisi hyräillyt. Rummutus alkoi jälleen kuulua selvempänä, siihen yhtyi toinen rumpu jossain näkymättömissä, ja kuului upea naisen laulu:

- Nouse joutsen jumalan lintu, kuleta viesti vikkelään!

Elä jiä etelään, ilimesty ittään, kanna kylilläs viisautta!

Siivillä siunoo tietäjä hyvä!

Silloin nuotiossa paukahti, jostain kaukaa kuului jalon linnun kaakatus. Yleisö säpsähti. Shaamaani tuli pois lovesta, nytkähdellen, vaivalloisesti nousten. Hän ojentautui täyteen mittaansa, avasi silmänsä, kohotti molemmat kätensä ja karjui kantavalla, komealla äänellä:

- SAVOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO!

Yleisöstä kuului vaikuttunut kohahdus. Joku nainen kuiskasi vierustoverilleen, että tämä on hyvin samanlaista kuin Viikingit-sarjassa, raakaa, pohjoista miehistä menoa. Toveri myönsi, että shamaani oli varsin karismaattinen.

Shamanismiesitys oli kestänyt lähes tunnin. Se oli niin vaikuttava, että ihmisiltä hävisi ajan taju, moni näytöksen nähnyt sanoi, että tuntui kuin olisi ollut jossain paikassa, missä ajalla ei ole merkitystä. Iltayöstä, yleisön lähdettyä ja välttämättömien toimien jälkeen shamaani perheineen kävi nukkumaan. Seuraava sessio olisi vasta viikon päästä. Kannatti aina pitää vähintään viikko väliä, ettei shamanismista tulisi liian arkista, niin oli tietäjä Vasko Lindu neuvonut jo vuosikymmen sitten, Savon shamaania mentoroidessaan.

 

 

Aamulla shamaanin vaimo luki firman sähköpostia. Siellä oli erikoinen pyyntö yllättävästä lähteestä. Amerikkalaisen Nevadan osavaltion senaattorit pyysivät apua!

- Jani…tule hiijessä kahtommaan, onko tämä aeto, vaimo kiljahti.

Savo Shaman Oy:n toimitusjohtaja ja shamaani Jani Huttunen vääntäytyi ylös pirtin pöydän äärestä ja hivuttautui toimiston puolelle.

- Mittee se? hän kysyi.

Vaimo näytti sähköpostia.

- Oho.Minä vastoon tuohon. On se selevitettävä, shamaani sanoi.

 

Sähköposti osoittautui aidoksi. Nevadalaisilla senaattoreilla oli aito avun tarve. Ongelma oli sen laajuinen, että demokraatit ja republikaanit tekivät nyt tiivistä yhteistyötä. Nevadan nykyinen kuvernööri Jack Adams oli nimittäin suuri maineenhallintariski ja vähän hullu. Mies aikoi presidenttikilpaankin. Se sinänsä ei ollut se ongelma, vaan suuruudenhulluus ja erilaiset oudot uskomukset ja päättömät tempaukset sekä kaikkinainen arvaamattomuus. Kuvernööri Adams oli alkanut hoitaa allergioitaan kivipillereillä; sepeli murskattiin jauheeksi, ja siitä tehtiin laktoosin ja veden kanssa pillereitä. Ne ”siunattiin käyttöön” okkultistisin menoin, jossa kaapuun pukeutunut sekavia jollottava noitatohtori hyppeli pillereiden yli ja puhalteli niihin savua isosta piipusta. Tämä uskomushoito aiheutti kuvernöörille jonkin verran ummetusta, tosin massu oli välillä myös sekaisin. Kuvernöörin kolmas vaimo oli nuorehko new age-tyylin esoteerikko, joka kannusti miestään kokeilemaan kaikkea energiahoidoista peräruiskeisiin ja piiskauksesta mudassa kierimiseen. Parisuhdeterapiassa käytiin huijarinsutakan feikki-intialaisen gurun luona joka viikko, jottei mitään ongelmia päätyisi syntymään. Nolostuttavaa oli myös se, että liiketoimista innostunut Adams oli halukas ostamaan Sukeva-nimisen kylän Sonkajärvi countystä Suomesta. Sinne sopisi hyvin Lakota-intiaanien pyörittämä kasino!

Shamaani Jani Huttunen oli toki kuullut Adamsista, muisti iltapäivälehtien jutut Sukevan ostatteluyrityksistä. Sonkajärven kunnanjohtaja oli jo kerennyt todeta, että kokonaisia kyliä ei ulkomaalaisille myydä, sen verran meni maata viime sodissa että harkinnassa on, annetaanko pottupeltoa isompaa länttiä kellekään vaikka olisi millainen dollarinipun heiluttaja vastassa, ruplista puhumattakaan…

Shamaani kirjoitti senaattoreille auttavansa mielellään. Sitten hän soitti viestintäkonsultiilleen, joka oli entinen osuusmeijerin konttoristi. Shamaani tiesi, että parhaita rekrytointeja ei tehty katsomalla tutkintoon, vaan henkilöön. Entinen konttoristi Marja Joukahainen oli kuin syntynyt viestintäkonsultiksi, ja eläkkeellä jouti konsultoimaan. Shamaani maksoi kolminkertaisesti sen, mitä Marja meijerillä ollessa oli palkkaa saanut.

Joukahainen antoi neuvoja ja ohjeita: - Sanosin että kannattaa teijän ihtennä majottoo se kuvernööri. Muu delegaatio mänköön hotelliin mutta huru-ukko pietään visusti tiluksilla. Minä suatan sitä tulla vahtoomaan. Sitä ei pie piästee irti. Tuntuu se olovan sen verran sekasin. Medialle ee kerrota mittään ensalakuun. Sitten kun ukko on suatu parannettua, alottetaan viestimään.

- Meenootko tuota että niin hullu ukko suahaan raiteelleen?

- Jo vaen. Kyllä ne sinun taetos on Jani muutakii ku esitystä. Usko vuan että Prokon voemat assuu sinussa.

Jani naurahti. Hän ei jaksanut uskoa ihan kaikkeen, sen hän kyllä tiesi että huuhaahoidot auttoivat jos niihin uskoi, ja hänen omalla esiintymisellään oli ollut monia myönteisiä vaikutuksia.

- No, tavalla tai toisella, onnistuttaan tässä, ja otetaan nevatalaesilta dollarit poes, shamaani päätti.

 

Operaatio vaati suunnittelua sekä Yhdysvaltojen että Suomen päässä. Kuukauden päästä uppiniskainen hurukuvernööri kuljetettiin lentäen Helsinkiin ja sieltä panssaroidulla autolla Vieremälle, vahvasti rauhoitettuna. Toimi oli salainen, ainakin toistaiseksi.

Jack Adams heräili aitassa kesäaamun linnunlauluun.

- Äeti! Nyt se heräs, kaksoset kiljuivat pihalla, kun kuvernööri ilmestyi aitan rapulle.

Shamaani itse pysyi piilossa. Kuvernööri ei saanut nähdä hänen siviiliolemustaan, se oli osa vaativan tasoista shamanistista hoitoa. Shamaanin vaimo tuli ulos ja tervehti kuvernööriä. Kuvernöörille oli asetettu vartijoiksi kaksi agenttia, joista toinen istui nyt pihakeinussa ja toinen aitan nurkalla.

- Olenko minä vanki? Adams kysyi.

- Ette suinkaan. Olette pienellä lomalla. Henkilökuntanne oli huolissaan terveydestänne. Kivipillerit eivät sovi teille. Täällä saatte luontaishoitoja eri muodoissa, juuri teille räätälöityjä, shamaanin vaimo jutteli hyvällä englannillaan.

Sana ”luontaishoito” rauhoitti kuvernööriä.

- Niin. Tosiaan. On ollut niin kiirettä viime aikoina..ehkä täytyy levätä. Olenko minä Pennsylvaniassa?

- Ette. Olette Suomessa.

- Ai niin se! Hienoa! Sukevan osto! Adams innostui.

- Puhutaan siitä myöhemmin. Tulkaa aamiaiselle, shamaaninrouva Sari Huttunen jutusteli lempeästi.

Aamiaisella kuvernöörille tarjoiltiin ”puhdistavaa yrttiteetä”. Siinä oli sen verran rauhoittavaa, että Adams pysyisi leppoisassa lepotilassa eikä lähtisi Sukevaa kohti. Adamsin puhelin oli onneksi agenttien hallussa, minnekään ei voinut soittaa rimputella.

Viestintäkonsultti Marja Joukahainen esiintyi luontaislääketieteen tohtorina ja piti seuraa riippumatossa nukahtelevalle nevadalaiselle vouhottajalle. Vartija-agenteille Joukahainen totesi: 

- Pitäkää pojat vähän vapaata. Tämä ei tästä mihinkään karkaile. Ja jos karkaisikin, onhan sillä tuossa rannekellossa se paikannin.

Näin liittovaltion agentit pääsivät järvelle kalaan, ja kuvernööri otti päiväunet lounaaseen asti. Lounaalla annettiin hieman lisää leppoistavaa lääkettä, mutta ei liikaa, sillä illalla alkaisi shamanistinen hoitokuuri!

Illan tullen kuvernööri ohjattiin savusaunaan. Siellä häntä hakkasi vastalla Kuopion kaupunginteatterin näyttelijä Ilja Huovinen, joka oli nyt kansanparantajan roolissa. Huovinen loilotteli opettelemiaan karjalankielisiä lauluja, sihahti väliin muutaman sanan kolttasaameksi. Vaikutus yhdessä vastomisen ja löylyn kanssa saunan mustuudessa teki Adamsiin suuren vaikutuksen.

Kuvernööri polski järvessä ja iloitsi kuin pikkupoika. Siinä virkistyi sen verran, että liiketoimet putkahtivat mieleen, kaikenlaiset hullut ideat. Sukevan osto oli niistä pienin. Kuubasta piti ehdottomasti saada osavaltio. Tai se voitaisiin liittää Floridan yhteyteen. Vähän niin kuin Ahvenanmaa oli Suomen yhteydessä, mutta jotenkin autonominen…näin saataisiin Kuubasta veroparatiisi ja rahojenpesupaikka, loistavaa! Ja lakota-intiaanien casinon yhteyteen Sukevalle ehdottamasti ennakkoluulottomia luontaishoitoja tarjoava kylpylähotelli! Miksei ilotalokin…hmm…pitihän sitä olla, sitäkin.

Savo Shaman Oy:n väki huomasi saunan virkistäneen kuvernööriä. Niinpä Sari Huttunen narautti vodkapullon auki (hän oli lisännyt sinne katajanmarjoja aromiksi) ja alkoi tarjoilla ”terveysjuomaa” Adamsille. Adams ei ollut raittiusseuramiehiä, mielellään hän hulautteli metsänmakuista linimenttiä ja haukkasi soijanakkia suolapalaksi; hänen vaimonsa oli vegaani, joten Adamskin yritti yleensä olla. Katajainen vodka saunan ja uinnin päälle tasoitti mukavasti.

- Shamanistinen istunto alkaa tuossa tunnin päästä, Sari Huttunen kertoi  kuvernöörille.

- Onko se osa hoitoa? Adams tiedusteli.

- Se on oleellinen osa hoitotiedettämme. Shamaanius periytyy shamaanimme suvussa, Sari maalaili.

- Wow. Intiaaneilla, tiedättekö, on samanlaista.

- Kyllä. Tämä on saman tyyppistä.

Kuvernööri puettiin väljään pellavakauhtanaan shamanistisia menoja varten. Hänelle livautettiin hyvin pieni annos kärpässientä iltakahvin seassa. Annoskoko oli varmistettu kahdesta eri yliopistosta. Lupa sienen antamiseen oli salaisessa liittovaltion asiakirjassa, jonka oli vahvistanut Yhdysvaltojen presidentti. Oltiin suurvaltakysymysten äärellä. Ei ollut tarkoitus vahingoittaa, vaan parantaa. Ja jotta shamanismikuuri olisi vaikutuksiltaan hurulle kuvernöörille sopiva, piti vähän pistää päätä sekaisin.

Mutta kukaan ei tiennyt, että kuvernööri oli napannut LSD:tä Berkeleyssä vuonna 1975 ollessaan ensimmäistä vuotta yliopistossa. Rauhoittavien, vodkan, kärpässienen psilosybiinin yhteisvaikutus aktivoi kuvernöörin elimistössä voimakkaan reaktiosarjan. LSD-happo kun ei koskaan täysin häviä elimistöstä; trippi voi äjähtää päälle vuosikymmentenkin päästä.

Nyt se äjähti.

Puoli tuntia kahvinjuonnin jälkeen kuvernööri alkoi nähdä näkyjä ja kuulla olemattomia. Hän kiipesi pihakoivuun ja kirkui, että vietkongin sissit ovat tulossa ruudussa G 4 Itä Kolme, ja nyt piti saada kopterinosto heti paikalle!

- Voe helevetti, Sari Huttunen totesi. Onneksi lapset olivat mummolassa. Shamaani itse oli jo ladossa valmistautumassa hoitosessioon.

Agentit koettivat kiivetä kuvernöörin perässä.

- Älkää. Kyllä se kohta alas tulee, Marja Joukahainen arveli.

Niin tulikin. Kuvernööri koki yhtäkkiä olevansa ylväs kondorikotka, hypätä leiskautti alas koivusta. Ihme, ettei mikään mennyt poikki. Agentit painivat Adamsin maahan.

- Rauhoitutaan, sir, toinen agenteistä maanitteli.

- Minä en ole mikään sir! Oletteko hullu! Minä olen Marilyn Monroe, ja kuvaukset alkavat ihan just, nyt on kiire, Adams kiljahteli korkealla äänellä.

- Se taetaa mennä ajassa taaksepäin. Äskön ol Vietnamin sota, nyt se on Marilyn…, viestintäkonsultti totesi Sarille. Näyttelijä Ilja Huovinenkin oli tullut avuksi.

Kuvernööri hihitteli, kun agentit nostivat hänet pystyyn.

- Onko herra naimisissa? kuvernööri kysyi toiselta agentilta.

- Olen, tämä vastasi.

- Sepä harmi. Minä nimittäin en ole, kuvernööri kujersi ranskalaisella korostuksella ja alkoi laulaa.

Ranskaksi. Ja vieläpä erittäin hyvin:

- Allez! venez Milord

Vous asseoir à ma table

Il fait si froid dehors

Ici c’est comfortable!

 

- Nyt se juutas on jo Edith Piaf. Viijjään rantaan. Alotettaan. Ei tässä muu auta, Sari voihkaisi. Hän soitti shamaanille ja ilmoitti, että kuvernööri oli aivan tripillä, ja persoonallisuus vaihtui koko ajan.

Kun kuvernööriä raahattiin rantaan agenttien välissä, tämä ryhdistäytyi.

- Immer wieder, Deutshe volk! Zuzammen haben wir der Mut weiter zu gehen und das satanisches Kommunismus hraus zu werfen! kuvernööri ulvoi saksaksi, ja rimpuili toisen kätensä vapaaksi reippaaseen heil-tervehdykseen.

- Valtakunnankansleri Hitler, arvelen, Sari sanoi.

- Ee, tuo on Göringin aksentti, näyttelijä Ilja Huovinen tiesi kertoa.

- Suattaa tämä olla hankalin keikka tähän astisista, sanoi viestintäkonsultti Joukahainen.

Kuvernööri istutettiin pikkuisen heinäpaalin päälle.

- Oletteko varma, että etelävaltojen joukot eivät ole jo aamuun mennessä joen toisella rannalla? kuvernööri kysyi.

- Olen, herra kapteeni, toinen agenteista keksi sanoa. Se tuntui vähän rauhoittavan Adamsia.

- Nyt se on jo Ameriikan sisällissovassa. Anna merkki Janille, että voepi alottoo, sanoi Sari Iljalle.

Ilja hivuttautui ladon taakse.

Nuotio syttyi itsestään.

Rummutus alkoi.

 

Kuvernööristä näytti, että ladosta hyppäsi esiin lakota-intiaanipäällikkö. Trippi vaikutti sen verran, että savolainen shamaani näytti intiaanilta. Lisäksi Adamsin visiossa shamaanin ympärillä oli susia ja karhuja ja jättimäinen biisonihärkä! Jossain alitajuntansa syövereissä Jack Adams muisti olevansa –kaikesta vaimonsa tarjoamasta huruilusta huolimatta- irlantilaiskatolilaista sukua.

- Pyhä seitsemän surun äiti Maria, auta Meren tähti, kuvernööri vingahti ja teki ristinmerkin.

Shamaani tanssahteli ja lähestyi kuvernööriä. Kädessään shamaanilla oli pieni puinen korvo, joka sisälsi Salahminjärven vettä. Toisessa kädessä oli pienistä oksista tehty vispiläntapainen, jolla Sari yleensä levitti rasvan muuripohjaan letuntekopäivänä. Sillä vispilällä shamaani nyt viskoi vettä kuvernöörin päälle samanlaisilla rivakoilla ranneliikkeillä, kuin kreikkalainen pappi vedenpyhityksessä!

- Eksorsismi! kirkui kuvernööri, ja kaatui heinäpaalilta pitkin pituuttaan nurmelle. Siinä hän vähän sätki ja uikutti. Agentit huolestuivat.

- Älkää puuttuko, shamaani varoitti. Hän oli itsekin yllättynyt Adamsin reaktiosta.

- Armias Kristuksen pyhä sydän! Pyhä Teresa! Auta, Pyhä Patrick Irlannin valistaja! Terve, Maria armoitettu…, Nevadan kuvernööri itki, rukoili, volisi, ja alkoi sitten pierrä niin, että kauhtana lepatti.

Sari mietti, oliko soijanakeissa ollut jotain allergeenia, vai mikä Adamsin oli saanut niin täyteen kaasua.

- Minä puhdistun! Hallelujaa! kuvernööri riemuitsi kyynelten läpi. Agentit seurasivat silmät pyöreinä.

Shamaanin Jaana-sisko tuli rumpunsa kanssa lähemmäksi. Hän rummutti aivan kuvernöörin lähellä.

- Enkeli, kuvernööri sanoi liikuttuneena vaaleatukkaisen pellavamekkoisen rummuttajan nähdessään.

Sari Huttunen, Ilja Huovinen ja viestintäkonsultti Joukahainen seurasivat tapahtumaa vaiti. Joukahainen videoi kaiken, jotta senaattoreille olisi todisteet.

Kuvernööri kaasutti niin, että luulisi hänen syöneen tuoretta ruisleipää ja hernekeittoa joka aterialla viikon ajan. Sitten hän oksentaa puklasi.

”Jatketaan”, shamaani kertoi katseellaan perheelle ja ystäville. Tuntui siltä, että piti jatkaa. Oliko tässä oikeasti joku taika, niin kuin muinaisella Prokolla väitettiin olleen? Oliko sillä väliä? Jos onnistuttiin, nevadalaisten senaattorien rahoilla koulutettaisiin kaksoset niin pitkälle kuin näillä vain älli riittäisi, ostettaisiin molemmille mummoille uudet autot, investoitaisiin yritykseen. Kannatti siis parantaa vouhka kuvernööri.

Lisää veden pirskontaa, laulua, karjahtelua ja tanssia, rummutusta ja loitsintaa. Kaiken aikaa kuvernööri itki, nauroi, rukoili, kaasutteli ja tärisikin.

Kun kaasuttaminen loppui ja tärinä väheni, Jaana hidasti rummun tahtia.

- Arkkienkeli Mikael, ole suojani, puolusta miekallasi, kuvernööri huohotti voipuneena.

Sitten hän laski alleen oikein kunnon kakan ja nukahti saman tien.

- Se oli siinä. Aamulla nähhään vasta tulokset, shamaani päätteli. He kantoivat haisevan nevadalaisen rantaan ja pesivät perusteellisesti. Janin kylpytakki mahtui juuri ja juuri uinuvan kuvernöörin ylle.

Adams kannettiin aittaan. Toinen agenteista sanoi kunnioittavasti shamaanille:

- En ole ikinä nähnyt mitään tuollaista. Uskon, että hän on parantunut. Te olette ihmeparantaja.

 

Aamulla Adams hivuttautui aitan rappusille istumaan.

- No, vieläkö se Sukevan osto kiinnostaa, tuli Joukahainen kysymään. Se oli rohkea kysymys, jolla testattiin hoidon onnistuminen.

- Mitä. Ei. Ei helvetissä. Ei kiinnosta. Minun täytyy lähteä kotiin ottamaan ero siitä hipistä, jonka kanssa olen viime vuodet pyörinyt. Sitten täytyy miettiä, missä asuisin, kun eläkeikäkin jo paukkaa päälle. Florida voisi olla mukava. Pitää myös käydä ripittäytymässä, en ole vuosiin…Kuulkaa, mitä eilen tapahtui, en muista kuin saunan. Joinko minä liikaa?

- Ette. Ilta meni ihan mukavasti. Luontaishoidon ansiosta voitte vähän pahoin, mutta se puhdisti. Varmaan nyt kannattaa ruokavaliota tarkkailla ja liikuntaa lisätä, Joukahainen neuvoi, yhä luontaistohtorin roolissaan.

- Niin. Kiitos tästä. Tämä oli puoluetovereiden keksimä matka. Hyvä että järjestyi. Onkin jotenkin uudistunut olo.

Ja niin lähti kuvernööri Jack Adams kotiin, Sukevaa kaipaamatta, mutta vakaana tarkoituksenaan potkaista kivipillereitä syöttävä vaimo pois avioliitosta.

Nevadan senaattorit lähettivät ensin valtavan kukkalähetyksen Huttuseen. Sitten tuli sellainen pankkisiirto, että Ylä-Savon Osuuspankissa ei oltu kertasiirtona sellaisia summia edes nähty. Shamaani osti ensi töikseen äidilleen uuden maastoauton, ja vaimolleen ravihevosen. Muutkin palkittiin ruhtinaallisesti.

- Vuan toiste en semmoseen ruppee, sanoi shamaani vaimolleen, kun he puhuivat tapauksesta palkkiorahojen tultua. 

- Riitti se minullekkii. Pysytään vaan niissä ylleisönäytöksissä, Sari myönsi.

 

Jack Adams nousi myöhemmin demokraattien presidenttiehdokkaaksi, ja hänestä tuli Yhdysvaltojen presidentti. Hänellä oli Oval Officen työpöydällä järvenrantamaisemakuva savolaisen shamaanin savusaunasta, paikasta, jossa hän koki parantuneensa ja pelastuneensa. Muistikuvat kun katkesivat saunaan, ja niin oli ehkä parasta.