Tiedottaja evp muistelee

YLE on näköjään lähtenyt selvittelemään eri valtion laitoksissa tapahtuneita väärinkäytöksiä aivan urakalla. Se on hyvä, että asioita käsitellään. Seuraavaksi joku taho voisi alkaa selvittämään, toimiiko YLE omien pykäliensä mukaan, mutta se on jo toinen juttu eikä varsinaisesti liity nyt käsillä olevaan aiheeseen.

On aivan selvää, että missä tahansa isossa laitoksessa tai firmassa, missä on ihmisiä töissä robottien sijaan, monenlaisiin ongelmiin ja väärinkäytöksiin on mahdollisuus. Yleensä niihin on myös olemassa jo mallit ja säännöt myös puuttumisen osalta.

Valtion laitokset pyörivät lain puitteissa, siinä mielessä niissä on myös selkeät pykälät puuttua kaikkeen. YLE:n uusimmassa Puolustusvoimia koskevassa jutussa korostuu upseerien kokemat vääryydet- niistä en osaa sanoa, en ole niitä nähnyt enkä kokenut. Omalla virkaurallani en ollut upseeri vaan siviilivirkamies.

YLE:n jutun näkökulmasta voi äkkireagoija saada sellaisen kuvan, että koko Puolustusvoimat on täysin puhdistuksen tarpeessa. Näin ei kuitenkaan ole. Sinne on varmastikin eri paikkoihin pesiytynyt ainesta, joka tarvitsee apua, ja näin on monessa muussakin suuressa organisaatiossa. Jutussa kokemuksistaan kertovien ihmisten puolella myötätuntoni toki on. On aivan selvää, että väärinkäytöksiä on ollut, rikoksiakin, kuten Lemmenjoki-case osoittaa. Nykyajassa on se hyvä, että missään enää ei voi sikailla aivan surutta, seuraamuksia seuraa!

Haluan jakaa omat, myönteiset muisteloni. Olin Puolustusvoimissa erilaisissa tehtävissä yli kymmenen vuotta, alkaen vuodesta 2001. Perehdytys tehtäviin oli erittäin hyvää, ja esimerkiksi virkamiehen lailliset velvollisuudet olivat nähtävissä jo ihan kirjallisesti. (Se oliko näin esim. myrskyn silmässä olevalla VTV:llä, ei ole tiedossani.) Esikuntatyössä en koskaan tuntenut itseäni mitenkään alempiarvoiseksi tai ylempiarvoiseksi kuin muut, virkatehtävään tai rakenteeseen nähden. Sama hyvä pössis vallitsi sotilaallisissa harjoituksissa.

Apua sai pyydettäessä, ja esimiestyö oli ainakin omien lähiesimiesteni kohdalla aina mitä parhainta. Ainoa valittamisen aihe, jos sellaista pitäisi etsiä, oli se että valtion rakennuksia ylläpitävä Senaatti-kiinteistöt ei pitänyt rakennuksistaan kovin hyvää huolta, mutta sekään ei ole Puolustusvoimien vika.

Puolustusvoimat oli aikaansa edellä myös tasa-arvoisessa kohtaamisessa, jo 2000-luvun alkupuolella henkilöstölle opetettiin, että nyt varuskunnissa alamme käyttämään seurustelukumppani-termiä, koska jokaisen nuoren miehen kumppani ei välttämättä ole nainen, ja niin edelleen. Tämä oli vuosia ennen kuin aihepiiri oli laajemmassa keskustelussa muussa yhteiskunnassa. Meitä sivistettiin muissakin aiheissa ja omaan työhön liittyvää koulutusta oli riittävästi tarjolla. Itse sain käydä vuoden mittaisen tiedottajan koulutusohjelman työn ohessa.

Puolustusvoimat opetti arvokkaita taitoja, joista on ollut valtavasti hyötyä niin siviilissä kuin muissakin ammateissa. Olen aina ajoissa paikalla, osaan suunnitella tehokkaasti ja hahmottaa asioita eri näkökulmista. Myös oman talouden budjetointi onnistuu paremmin, kun on joutunut sitä virassaan tekemään. Puolustusvoimissa kohtasin ihmisiä, jotka opettivat omalla esimerkillään ja asenteellaan minulle monia arvokkaita asioita. Viranomaisyhteistyössä opin niin ikään valtavasti asioita ja toimintatapoja. Sain olla mukana järjestämässä monia suuria ja pieniä tapahtumia ja olla näkemässä, mikä sinnikkyys, ammattitaito ja omistautuvuus tuossa porukassa asuu- virka-asemaan ja tehtävänkuvaan katsomatta. Ja yleensä vielä naurettavan pienellä palkalla.

Itse lähdin virastani ennen esikuntarakenteen lakkauttamista –joka tapahtui 2014-  opiskelemaan uutta ammattia.

Koska oma kokemukseni on näin hyvä, toivoisin, että ikävät asiat saadaan selvitettyä. Mikään virallinen ”rakenne” ei väärinkäytöksiä mahdollista, päin vaiston pykälät ovat sellaisia, että kaikkeen epäkohtaan on velvollisuus puuttua. Tätä Puolustusvoimien komentajakin korosti YLE:n jutussa. Ja niille henkilöille, jotka käyttäytyvät huonosti, täytyy etsiä apua, koska joskus huono käytös voi johtua mielenterveyden haasteista tai jopa päihdeongelmasta. Nämä ovat tässä maassa valitettavan yleisiä ongelmia.

Ja lopuksi järisyttävä totuus: Ilman Puolustusvoimissa oppimaani pitkäjänteisyyttä, suunnittelukykyä ja sinnikkyyttä en olisi kirjoittanut yhtäkään kirjaa. Varsinkaan päivätöiden ja opiskelujen ohessa.

Olen siis kirjailija en ”lahjakkuuden” ansiosta, vaan siksi, että olen oppinut tekemään työtä pitkäjänteisesti, suunnitellen ja aikataulussa pysyen. Ilman näitä taitoja joka ikinen kirjallinen teokseni olisi jäänyt idean asteelle tai jämähtänyt 25-sivuiseksi. Kirjailijuus on vain vähän kiinni lahjakkuudesta ja inspiraatiosta, suurin osa on kovaa työtä siinä missä mikä tahansa muukin työ. Kieltämättä Mika Waltari oli nero, mutta työmoraalikin oli kova. Kristittynä toki tunnustan myös, että Luoja on antanut myös meille tietyt lahjat, joita tulee käyttää. Mutta ilman toimenpiteitä lamppu ei syty lampunjalkaan!

Vielä suuri kiitos kaikille Puolustusvoimien sotilas- ja siviilityöntekijöille, joiden kanssa sain toimia. Osa heistä on jo eläkkeellä, osa vielä palvelee, osa on lähtenyt muihin hommiin kuten minäkin.

Omia ammuntatuloksiani vuodelta 2002. Pienoiskivääri.