Aktivisti iskee jälleen: palaute Postille

Edellinen pohdintani liittyi sota-aikaisiin kirjeisiin. Kenttäposti sentään kulki. Nyt rauhan aikana...kulkee jos kulkee. 

Kirjoitin eilen yhdenvertaisuusvaltuutetulle ja kansanedustajalleni eräästä huolen aiheesta. Nyt tekisi mieli kirjoittaa samaan osoitteeseen Suomen Postista, mutta päätin, että annetaan Postille vielä armoa, kun ei vielä ole ihan sillä rajalla....

Koska Postin nettisivuilla ei ole yleisluontoista palautelomakketta, eikä edes meiliosoitetta, täytyy Postia lähestyä kirjeellä! Ellei siis halua jonottaa kalliiseen puhelinpalveluun. Toivottavasti posti menee Postiin perille, eikä katoa matkalla. Lähetän oheisen palautteen Postille kirjeessä, mutta laitan sen tännekin. Aina kun jossain jokin asia mättää siihen pitää tarttua, eikä vain hyväksyä. On sitten ainakin yritetty, vaikkei onnistuisikaan! En nyt ehkä lähtisi kadulle makaamaan Postin pääkonttorin eteen tai roikkumaan valjaissa sen seinälle, mutta harjoitan aktivismia sillä taidolla, mikä ehkä itselleni ominta on: kirjoittamalla. 

Tässä siis kirjeeni, jonka nyt tulostan ja lähetän kirjepostina Postille:

14.4.2021

Palautekirje Postille

 

”Asiointi Postin kanssa sujuu kätevästi käyttämällä verkkolomakkeita” (otsikko Postin verkkosivuilla)

- ei muuten suju!

 

Postin verkkosivuilla kohdasta ”anna palautetta” ei ole minkäänlaista yleistä palautelomaketta, vaan kaikki lomakkeet on teemoitettu. Tästä seuraa se, että asiakas ei voi lähettää palautetta kuin tietyistä aiheista, jotka Posti on valinnut. Jos haluaa antaa palautetta Postin valitsemien teemojen ulkopuolelta, täytyy soittaa ja jonottaa kalliiseen puhelinnumeroon.

KYSYMYS: Miksi yleisluontoista, teematonta palauteluukkua ei enää ole? Eikö saa palautetta antaa kuin määrittelemistänne asioista?

 

Koska ei voi antaa palautetta verkossa, minun on lähetettävä Postille perinteinen kirje, ja toivoa, että se menee perille. Luottamus Postiin on rapautunut vuosi vuodelta. Seuraavassa erittelen palautteeni aiheittain:

 

Palaute painotuotteista

Entisenä viestinnän ammattilaisena tunnen erilaisten painatusten, kyltitysten ja monivärituotteiden hintatason. Tämän vuoksi suorastaan hirvittää ajatella, mitä taannoinen Posti-Itella-Posti – sekoilu ja kaikkein tuotteiden ja kyltitysten vaihto kertaalleen on tullut maksamaan, kun kyseessä ei ole maakuntakohtainen kuluerä vaan koko maata koskeva. Moniväripainotuote ”Postinen”, joka painetaan joka viikko mainosten suojaksi (?) on valtava kuluerä, ja täysin turha tuote. Vaikka Suomessa metsää ja paperia riittääkin, turha on aina turhaa, varsinkin kallis turha. Turha paperin käyttö ja painovärit…asialla lienee myös ekologinen ulottuvuus.

KYSYMYS: Aiotteko luopua turhasta painotuotteesta?

KYSYMYS: Oletteko saaneet yhtään palautetta Postisesta (poislukien minulta), ja millaista se on ollut?

 

Palaute viestintätyylistä

Postin uusi tuttavallinen ja helsinkiläistä/uusmaalaista puhetapaa (”moi”, ”fiilis” jne) käyttämä viestintätyyli ei kuulu uskottavan julkisen toimijan imagoon. Se lähinnä naurattaa. Postin omistaa Suomen valtio ja yhtiömuoto on julkinen osakeyhtiö. Posti ei siis ole skeittihuppareita valmistava pääkaupunkilainen start-up tai sisustustuotteiden verkkokauppa.

Miltä vaikuttaisi, jos Posti kirjoittaisi ”moin” sijaan ”päevee” ja kysyisi ”mitenkään se sinun mielestäsj onnistu tuo paketin toemitus”? Tai: ”sie tillaat, mie tuon!” (Sä tilaat, mä tuon- on Postilla jo käytössä.) Suomen yleis/kirjakieli käyttää muotoja sinä ja minä. Jos kerran pitää sinutella, yleiskielen käyttö on sopivaa.

KYSYMYS: Posti on saanut julkisesti aika murskaavaa palautetta tästä tuttavallisesta helsinkiläiskielestä. Aiotteko palata asialliseen tyyliin, tai vaihtoehtoisesti käyttää vuorovuosin muita murteita, vaikkapa Savon tai Turun?

 

Palaute yhdenvertaisuudesta

Kun asiakas on tilannut lähetykselle kotiinkuljetuksen, posti lähettää puhelimeen linkin, jonka kautta voi valita toimitusajan. Aiemmin tämän kysely tuli tekstiviestillä. Olettaako posti, että jokaisella kansalaisella on älypuhelin, josta pääsee klikkaamaan linkkiä? Näin ei ole, eikä tarvitsekaan olla. Postin tulee voida tavoittaa asiakkaansa yhdenvertaisesti eikä olettaa kaikkien olevan älypuhelimen omistajia, tai edes netin käyttäjiä. Postin tulee huomioida myös digitaalisten kanavien haavoittuvuus.

KYSYMYS: Väitettekö tämän olevan tasapuolista kaikkia kansalaisia kohtaan, ja aiotteko tehdä asialle jotain?

 

Palaute viestien määrästä ja laadusta

Kun lähetys saapuu noutopaikkaan, asiakas saa siitä tekstiviestillä ilmoituksen. Parhaimmillaan näitä ylituttavalllisella moi-höpinällä ”robottikaverin” lähettämiä viestejä tulee 2-3. Niitä tulee sekä puhelimeen että sähköpostiin! Lopullinen älytön viesti tulee sen jälkeen, kun lähetys on haettu. Posti kysyy, ”mikä fiilis toimituksesta jäi!” Mitä väliä sillä on, jos lähetys on kerran haettu tai toimitettu oikein? Mikä ”fiilis”? Tarvitseeko tuntua miltään? Jos jostain jokin fiilis tulee (eikä se ole myönteinen), se tulee näistä Postin viime vuosien muutoksista, joita myös nämä palaute-erittelyni koskevat.

Lisäksi ”robottikaverin” viesteistä puuttuu joskus vokaaleja, ja ne ovat niin huonoa kieltä, että niitä voisi luulla huijausviesteiksi.

KYSYMYS: Viitsiikö kukaan vastata fiiliskyselyihin?

KYSYMYS: Korvaako robottikaveri ihmisen työn, miksi robottia käytetään?

 

Palaute pakettien joutumisesta satojen kilometrien päähän

Tunnen pienyrittäjien tuskan, kun Posti toimittelee lähetyksiä minne sattuu, ja asiakkaat reklamoivat lähettäjille. Omalla kohdallani Joensuuhun tilattu paketti päätyi TURKUUN. Vaikka lähettäjä pyysi Postia uudelleenohjaamaan lähetyksen Joensuuhun, se tuli silti hänelle itselleen (yrittäjälle) takaisin. Näin ollen meni lähes kuukausi, ennekuin lähetys oli minulla. Enkä ole ainoa, joille tätä tapahtuu. Olen ehkä niitä harvoja, jotka jaksavat valittaa suoraan Postille näin yksityiskohtaisesti.

KYSYMYS: Mistä tämä pakettien joutuminen toisiin maakuntiin johtuu?

 

Muuta

Kun Postin viime vuosien toimintaa pohtii, ajatus nousee väkisinkin: perustehtävästä ollaan ajauduttu suhaamaan aivan muuta. Onko Itella-sekoilun miljardit maksatettu asiakkailla ja työntekijöiden irtisanomisilla, kun Pohjois-Karjalan ainoa postitoimistokin lakkautettiin Joensuusta, ja postimerkkien hinta nousee joka vuosi? Posti puhui ”Postin myymälöistä”, mutta haluan puhua postitoimistoista. Siellä oli arvokasta asiantuntemusta, mikä hävisi sen siliän tien, kun postipalvelut laitettiin kauppojen yhteyteen. Joensuuta lähin oikea täyden palvelun postikonttori taitaa olla SORTAVALASSA, mutta sinne mennessä pitää olla viisumi voimassa.

Postimerkkien hinnan nousua ei voi loputtomiin perustella kirjepostin vähenemisellä. Se ei vähene niin dramaattisesti, että viime vuosien kaltainen hintakehitys olisi selitettävissä. Tietty hinnannousu on ymmärrettävää, mutta viime vuosien tyyppinen mahdoton hinnankorotus ei. Mielestäni kotimaan postimerkin hinnan tulisi olla maksimissaan 1,20e, ja toisen luokan merkki tulisi palauttaa valikoimaan. Posti kulkee usein sen verran hitaasti, että 3.lk olisi osuvampi.

Osa esim. virkapostista on ja tulee olemaan sen luontoista, että sitä ei voi verkossa lähetellä. Lisäksi taannoinen sekoilu, jossa Posti kadotti Kansallisarkiston asiakirjoja (onneksi löytyivät) romuttaa uskoa Postin kyvystä selvitä tehtävistään edes näin rauhan aikana.

Jos joudumme sellaiseen kriisin, että sähköt ovat kauan poikki tai jonkinlainen hybridisodankäynti on päällä, Postikin joutuu kaivamaan esiin kynän, paperin, ja ihmisten – ei robottien- työn. Toivottavasti tähän on varautumissuunnitelmat päivitetty.

Selitykseksi mihinkään ei käy se, että kentällä toimii muitakin ”postiyrityksiä”. Kentällä toimii kyllä yrityksiä, jotka suorittavat jakelua, mutta niillä ei ole YLEISPALVELUVELVOITETTA. Postilla on.

 

Lähetän tämän kirjelmän tulostettuna Postille, toivottavasti se tulee perille. Odotan että vastaatte kirjeellä. Vastauksen ei tule olla yleispätevä ”pahoittelemme”- tusinatuote, vaan vastauksia kysymyksiini.

 

tervehtien,

Minna Ronkainen

kirjailija, aktiivinen kirjepostin lähettäjä ja pakettien vastaanottaja