Sota-aikaisten kirjeiden lukemisen laukaisemaa ajatusvirtaa

Olen 1970-luvun puolivälissä syntyneenä ensimmäinen sukupolvi omassa suvussa (äidin puolelta), jolla on sisävessa ja vesi tulee hanasta. Olen myös onneksi kuunnellut sodanaikaisia ja jälleenrakennuskauden aikaisia juttuja, silloin kun niitä on kerrottu. Niitä alkaa nyt tulla mieleen.

Ymmärrän hyvin nuoria, joille tämä pandeeminen aika on hankalaa. Itsekin olisin nuorena hyppinyt seinille, jos en olisi päässyt viettämään aikaa kavereiden kanssa ja kaikki olisi kiinni ja kiellettyä. Ymmärrän syvästi!

Olen laatinut eräänlaisen ennen ja nyt-taulukon, jota ei pidä soveltaa lapsiin ja nuoriin, mutta kaikkiin yli 30-vuotiaisiin kyllä. Itse olen huomannut, että jos alkaa jokin pikkuasia harmittaa, sota-aikaisten kirjeiden lukeminen palauttaa maan pinnalle. Minulla ainakin on kaikki hyvin ja yltäkylläisesti, vaikka joku materialistisemmin suuntautunut saattaisi nähdä asiat toisin. Rikkaus on sisäinen piirre, ei ulkoinen. Joo joo, olen uskovainen hurutäti, joka on itse valinnut kilvoituksensa (niin sisäisen kuin ulkoisenkin), mutta pysähdytään silti miettimään kohtuullisuutta ja kaikkia hyviä asioita, joita meillä kuitenkin on. TERVEYDENHUOLTO! SÄHKÖT! SISÄVESSA! VETTÄ HANASTA! RUOKAA! (jopa ulkomailta rahdattuna…hmm) VAATTEITA! LAITTEITA JA HÄRPÄKKEITÄ (joita joskus käytämme väärin) Haluan vielä iloita siitä, että meillä on myös WC-PAPERIA, koska edellinen sukupolvi pyyhki sanomalehteen. 

JA ENNEN KAIKKEA MEILLÄ ON: RAUHA JA ELÄMÄ!

Luentoni tässä vaiheessa myönnän oman syntisyyteni: ihan kiva olisi lähteä käymään vaikka Norjassa, jos joskus on rahaa, mutta jos ei sinne ikinä pääse, niin sitten ei. Se ei todellakaan ole mikään tärkeä asia, pääseekö joku maalaiskirjailija ikinä Heinävettä kauemmaksi. Eikä ole mitään väliä, onko ko.taiteilijalla päällään Fidan kirpparilta ostettu viisi vuotta vanha jumppapaita vai jokin kaukoidässä ommeltu kauhtana (tosin on sillä väliä, koska en halua että luonto tuhoutuu sen takia että minä saisin pitää kauhtanoita). Mutta sillä on väliä, olenko synkällä ja valittavalla mielellä, vai kiitosrukouksessa siitä, että olen elossa ja ikinä ei ole oikeasti nälkä eikä kylmä. Joillakin -aika monilla-  jompikumpi noista on koko ajan eri puolilla maapalloa. 

Perustan seuraavan taulukon siihen, mitä olen kuullut, lukenut ja nähnyt viime aikoina, ja mitä olen entisistä ajoista kuullut ja lukenut- ja ne ompi aivan tosiasioita. Tämän jutun tarkoitus on saada asiat mittasuhteisiin ja lohduttaa- en ehkä onnistu, mutta kannattaa yrittää.

 

Nyt: Ihan järkyttävää kun isät eivät pääse synnytykseen

Ennen: äiti synnytti illalla saunassa ja lähtee aamulla lypsylle

 

Nyt: älypuhelin

Ennen: puhelinkeskus joka kuuntelee kaikkien puheluita

 

Nyt: kouluun ei pääse

Ennen: kouluun ei juuri nyt pääse koska opettaja makaa sotasairaalassa

 

Nyt: elokuvassa partisaanit tappavat koko kylän

Ennen: partisaanit tappavat koko kylän oikeasti

 

Nyt: harmi kun ei pääse skydiving-lomalle (laskuvarjohyppelemään)

Ennen: desantti hyppää laskuvarjolla pellolle

 

 Nyt: Netflix: Orange is the New Black

Ennen: tumma taivaanranta oranssina tykistötulesta

 

Nyt: Tätä on kestänyt jo vuoden

Ennen: Tätä on kestänyt jo 15 vuotta (keisari Markus Aureliuksen aikainen rutto- tätä en ole sentään kuullut sukulaisilta, vaan lukenut)

 

Nyt: Lähdetään heti Gran Canarialle kun tää loppuu

Ennen: Lähdetään kirkkoon kiittämään Jumalaa kun tämä loppuu

 

Nyt: ahistaa olla vaan kotona miehen kanssa

Ennen: koti paloi kun koko kylä piti polttaa vihollisen lähestyessä (tai: koti jäi pystyyn mutta sinne ei enää koskaan pääse), mies kaatui 1941

 

Nyt: ei ole mitään tekemistä kun harrastuksetkin on katkolla

Ennen: tekemistä riittää, alipainoinen 15-vuotias lähetetään työvelvollisena auttamaan (piikomaan) naapuriin, josta on kaatunut kaikki kolme poikaa ja talon tytär on jo naimisissa muualla. Tämän lisäksi pitää tehdä myös omassa kotona navettahommat.

 

Nyt: Ei pääse shoppailemaan

Ennen: Ei ole mitä shoppailla. Kansanhuollosta voisi anoa kangasta vauvan vaatteisiin. Ostokortit eivät riitä.

 

Nyt: Ei pääse 6000km päähän liikunnalliselle lomamatkalle

Ennen: 600km mittainen kävelymatka yhdessä karjan ja hevosten kanssa (pakosta)

 

Nyt: Ei pääse salille eikä avantouintiin

Ennen: Ystävällisen naapurivaltion järjestämä monivuotinen kardiotreeni yhdistettynä voimaharjoitteluun ja kylmänsietoharjoitteisiin

 

Nyt: Ei pääse lemppariravintolaan

Ennen: xx gramman leipäannos per aikuinen/viikko. Voita saatetaan saada vähän ensi viikolla.

 

 Nyt: Milloin tämä oikein loppuu, prkl

Ennen: Anna, Herra, pysyvä rauha

Ja juuri nyt: toiveikkaasti kohti Pääsiäisen kirkkautta.