Paastoon laskeutumisen yritys
Paastonaika lähestyy, ja tähän ajankohtaan sattui vielä erään kääntämäni kirjan esitiedotus ja tuleva julkaisu. Normaalisti tässä vaiheessa laskiaisenseutua olisin hiljaa ja jo hiljentyisin, mutta tietysti kirjan takia myös mielellään olen haastateltavana ja kuvattavana. Siinä sai tutkiskella taas itseään, miltä tuntuu puhua itsestään, muista, ja taiteenlajista. Olen pannut merkille, että itsestäni joriseminen tuntuu turhemmalta kuin nuorena. Tästä olen kiitollinen- edes tältä osin olen kasvanut!
Mutta sitten asiaan:
Somevaikuttaja, tubettaja, selfiekeppi (nykyajan asioita)
Tarkastuskarjakko, rahastaja, kukkopilli (väistyviä asioita?)
Tämmöinen litania tuli mieleen, kun toistuvasti tulee eteen uusia ammattinimikkeitä, vai onko osa ihan taiteilijanimiä. Katsoin brittiläistä "Dinner date" (Sinkkuillallinen) ohjelmaa, jossa treffeille menevä nuorimies oli ammatiltaan tosi-tv esiintyjä, ja sana "celebrity" eli julkkis tuli esiin jatkuvasti. Kuuluisuus ja "vaikuttaminen" tuntuvat olevan nousussa. Nuorille pitäisi kovasti teroittaa sitä, että silti pitää hankkia ihan oikeakin koulutus. Pelkällä lahjakkuudella ja tietyn aikakauden trendillä ei välttämättä elätetä itseään koko loppuelämää. Ja nöyryyden oppiminenkaan ei olisi pahitteeksi. Meidän ihmisolentojen kasvatukseen pitää kuulua kannustuksen lisäksi myös nöyryyden oppiminen. Se on aihepiiri, joka nykyään tuntuu nousevan esiin harmittavan harvoin. Ja se on asia, joka ei ole helppo sisäistää tai oppia, se on elämänmittainen kilvoitus, jossa tulee takapakkeja.
Lisäksi ihmiselle on hyväksi omien puutteidensa ja kehityskohteidensa tunnistaminen, jotta yksilö voisi olla aidossa tasapainossa. Ja sitten pitäisi olla myötätuntoa niitä kanssaihmisiä kohtaan, jotka eivät luonnostaan ole ekstroverttejä esiintyjiä, jotka tekevät videon tilanteeseen kuin tilanteeseen ja viittaavat lapa pystyssä joka palaverissa (tuo viittaaja olen minä). Tämmöisessä jokainen on huippu, mahtava, superosaaja- aikakaudessa maan hiljaiset jäävät varmasti joskus jalkoihin. Olen varmasti itsekin, varsinkin nuorempana suunapäänä, ollut rasittava esilläolija ja räpättäjä. Kun ikää tulee, toivottavasti henkistä kasvuakin.
Nöyryys ja katumuksen oppiminen ovat mielessä näin Suureen paastoon laskeutuessa. Se on tervettä. Ihan liikaa on saanut lukea kaikenmaailman voimaantumisjuttuja, jossa kehotetaan olemaan jopa "röyhkeä" ja olemaan katumatta mitään, vapautumaan ties mistä ja ihan kaikesta ja ryllistämään "omana ihanana itsenään" kuin sika pellossa, because you're worth it.
2. Piet. 1:4 ...."hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta."
