Lukeminen, kirjoittaminen, historia ja rakkaus
Vastikään YLE:n nettiuutisissa oli juttu siitä, miten ihmisten kirjoitustaito rapautuu. Siinä maalailtiin jopa sitä, että kirjoittamisen voisi jotenkin korvata.
Ei voi, eikä tule tapahtumaan. Kirjoittaminen ja lukeminen ovat yhä joillekin saavuttamattomia taitoja, mutta meillä hyvinvoinnissa läsivillä länkkäreillä näihin taitoihin on koulujärjestelmän puolesta etuoikeus. Hyvä ope osaa myös innostaa lukemaan ja kirjoittamaan.
Ihmiset ovat aina kertoneet tarinoita, jo kauan ennen kuin kirjoitustaito kehittyi. Se on sitä suullista perinnettä, jota on myös myöhempinä aikoina pystytty kirjaamaan. Mielestäni on myös hyvä muistaa, että ensimmäiset kirjoitusmerkistöt luotiin jo yli 2000 vuotta ennen Kristusta Lähi-Idässä. Kaukoidästä en tiedä, en ole asiaa tutkinut tarkemmin.
Kaikenlainen lukeminen ja kirjoittaminen on hyödyllistä. Muistiinpanojen tekemisen käsin auttaa oppimaan, tästäkin on tutkimuksia olemassa. Ei tarvise ruveta lukemaan Dostojevskia, kunhan lukee jotain, vaikka lehtiä...ja mieluummin paperilta kuin ruudulta.
Kirjoittaminen ammattimaisesti vaatii lukemista, usein tutkimustyötäkin. Aivoja pitää aktivoida. Viime aikoina olen opiskellut Raamatun kreikkaa, lukenut pyhän Basileios Suuren opetuspuheita suomeksi ja Stig Claessonia ruotsiksi. Kaiken tämän teen siksi, että nämä aiheet minua kiinnostavat, ja haluan ylläpitää aika hyvää ruotsin kielen taitoani. Välillä luen vain Aku Ankkaa...
Lukeminen ja kirjoittaminen eivät minnekään katoa. Ennustan, että paperiset lehdet, kirjat ja paperille kirjoittaminen kokevat vielä uuden nousun. Andy Crouch uskaltaa kirjoittaa kirjassaan Tech-Wise Family, että älylaitteita ei pitäisi antaa alle 10-vuotiaille. Kannatan tätä ehdottomasti, ja lisään vielä, että whatsappilla ja muilla härpöttimillä kirjoitetut muutaman sanan ja hymiön rakkauskirjeet eivät säily. Paperinen säilyy, ja kertoo paljon enemmän. Siinä joutuu ajattelemaan. Korjaan: siinä SAA ajatella. Ja tuntea samalla.
Ei voi, eikä tule tapahtumaan. Kirjoittaminen ja lukeminen ovat yhä joillekin saavuttamattomia taitoja, mutta meillä hyvinvoinnissa läsivillä länkkäreillä näihin taitoihin on koulujärjestelmän puolesta etuoikeus. Hyvä ope osaa myös innostaa lukemaan ja kirjoittamaan.
Ihmiset ovat aina kertoneet tarinoita, jo kauan ennen kuin kirjoitustaito kehittyi. Se on sitä suullista perinnettä, jota on myös myöhempinä aikoina pystytty kirjaamaan. Mielestäni on myös hyvä muistaa, että ensimmäiset kirjoitusmerkistöt luotiin jo yli 2000 vuotta ennen Kristusta Lähi-Idässä. Kaukoidästä en tiedä, en ole asiaa tutkinut tarkemmin.
Kaikenlainen lukeminen ja kirjoittaminen on hyödyllistä. Muistiinpanojen tekemisen käsin auttaa oppimaan, tästäkin on tutkimuksia olemassa. Ei tarvise ruveta lukemaan Dostojevskia, kunhan lukee jotain, vaikka lehtiä...ja mieluummin paperilta kuin ruudulta.
Kirjoittaminen ammattimaisesti vaatii lukemista, usein tutkimustyötäkin. Aivoja pitää aktivoida. Viime aikoina olen opiskellut Raamatun kreikkaa, lukenut pyhän Basileios Suuren opetuspuheita suomeksi ja Stig Claessonia ruotsiksi. Kaiken tämän teen siksi, että nämä aiheet minua kiinnostavat, ja haluan ylläpitää aika hyvää ruotsin kielen taitoani. Välillä luen vain Aku Ankkaa...
Lukeminen ja kirjoittaminen eivät minnekään katoa. Ennustan, että paperiset lehdet, kirjat ja paperille kirjoittaminen kokevat vielä uuden nousun. Andy Crouch uskaltaa kirjoittaa kirjassaan Tech-Wise Family, että älylaitteita ei pitäisi antaa alle 10-vuotiaille. Kannatan tätä ehdottomasti, ja lisään vielä, että whatsappilla ja muilla härpöttimillä kirjoitetut muutaman sanan ja hymiön rakkauskirjeet eivät säily. Paperinen säilyy, ja kertoo paljon enemmän. Siinä joutuu ajattelemaan. Korjaan: siinä SAA ajatella. Ja tuntea samalla.
