Romanttis-analyyttinen insinööriupseeri

Olen innolla seurannut kollega Markus Niemen kirjoituksia ja "radiolähetyksiä", joissa on kuvakin mukana. Ne ovat virkistäviä muun muassa siksi, että Markuksen älylliset sfäärit ovat sellaisia, että valon nopeudellakaan ei pysy aina perässä. Totesin, että minulle niiden seuraaminen on kuitenkin terveellistä, koska olen persoonana ja kirjoittajana niin erilainen. Vai olenko? No olen. Luonnehdin itseäni fyysiseksi vaistoihmiseksi, joka ei aina jaksa ajatella, ja porhaltaa menemään sen kummempia analysoimatta. En tiedä onko sekään aivan totta. Nimittäin päivitin juuri työlistani ja aikatauluni - teen sen säännöllisesti- ja tietyissä asioissa olen insinöörintarkka, enkä suinkaan mikään luova koheltaja. Luova kohellus saattaa joskus näkyä siviilielämässä, mutta vain siellä. Näin väitän. Vaikka tähän astinen tuotantoni on ollut lähinnä romanttista komediaa ja humoristisia novelleja, niin on sekin vaatinut tutkimustyötä koska tarinoissa on käsitelty sellaisia aihepiirejä, joista ei voi tai halua kirjoitella oman kokemuksen tai pelkän mielikuvituksen perusteella, kuten esimerkiksi intialaisessa gurulahkossa pyöriminen.

Uusin työlistapäivitykseni näyttää siltä, että minulla on kahdeksan sellaista projektia, joista voi jotain tulla. Yksi on peräti ei-fiktiota. Toki yhtä aikaa en kaikkia työstä, ns.pöydällä on aina vain 1-3 yhtä aikaa. Varsinaista "lomaa"olen pitänyt neljä päivää tänä kesänä, mutta se on luonnollista meille luovan toiminnan tyypeille. Minulle se luominen on tuskan lisäksi nautinto, kutsumus ja johdatuksellinen juttu, joten se ei kuormita varsinaisesti. Ehkä satunnaisesti joskus harvoin on ollut sellainen luomisen tuska, että on tehnyt mieli huutaa ääneen. Itketty on, mutta naurettukin.

Otsikkoni viittaa siihen, millaista tämä oma työskentelyni on. Onhan siinä sellainen "military precision" vivahde mukana. Olin yli 10 vuotta Puolustusvoimien palveluksessa ihan oikeastikin, ja järjestystä ja jämäkkyyttä kaipaava minäni nautti joka hetkestä. Vast'ikään minut esiteltiin epävirallisessa yhteydessä seuraavasti, huumorilla lauseen alkaessa seuraavasti: "Tässä on Minna. Se on upseeri." Johon minä itse heti korjaamaan, että no en ole. Mutta kieltämättä jotkin toimintatapani ovat sen suuntaisia, ja pidän sitä hyvänä asiana. Asiat hoituvat, ruikuteta ei, pysytään sanassa ja aikatauluissa. Ja ollaan romanttisia ja tarvittaessa analyyttisiä. Joskin putkiaivoisella itselläni se romanttiikka tahtoo mennä vilahtaen ohi, ellei sitä väännetä rautalangasta. En kuitenkaan ole se tyyppi, joka kukkia saadessaan mutisee, että oisit antanut rahana. Saatan jopa kiittää, pää hellyttävästi vinossa.

Ennen kuin sulkeudun työhuoneeseen laatimaan työjärjestystaulukkoja!

Kesän kypsyys on täällä