Karvalakkilähetystö
Meneillään olevista projekteista ei voi keskeneräisinä hirveästi kertoa, muuta kuin sen, että niitä on aikataulutettu seuraavaksi 2-3 vuodeksi. Mutta tästä yhdestä voi jotain paljastella, kun ei kuulu nk. suunniteltuihin projekteihin. Näkyy muodostuvan tämmöisiä maaseutua puolustavia lärpätyksiä taas. Saa sitten nähdä, missä muodossa ja milloin ne päivänvalon näkevät kokonaisuutena, vai näkevätkö.
Karvalakkilähetystö
Kevättalvisessa
iltahämärässä viimeisteltiin erään historiallisesti merkittävän matkan
suunnitelmia. Juna sentään kulki, varsinkin Helsinkiin päin. Muihin suuntiin ja
pääkaupungista poispäin olikin sitten hankalampi kuljeksia. Mutta kyytien
epävarmuus ei lannistanut ukkinsa mukaan nimettyä Jelisei ”Jesso” Kannista. Oltiin
hänen maatilallaan, pirtissä, istuttiin kahden yhteen hilatun pitkän pöydän
ympärillä.
- Sinne männään,
ja vaikka apostolinkyyvillä pois tullaan, Jesso ilmoitti toisille.
Nyökkäiltiin, hyristiin hyväksyntää.
Käsillä olevaa
toimenpidettä oltiin mietitty pitkään. Kuka kaksikymmentäviisi vuotta, kuka
vähän lyhyemmän aikaa. Se riippui itse kunkin iästä ja kokemuksesta. Vanhin
lähenteli kuuttakymppiä, nuorin oli kahdenkymmenen. Kaikkia yhdisti se, että
mitta oli tullut täyteen, tai ehkä paremminkin tulvinut yli. Jesso oli ollut kotitilansa isäntänä jo lähes
kaksikymmentä vuotta, käynyt ohjaimiin heti maa- ja metsätaloustieteellisestä
valmistuttuaan. Tässä ajassa hän oli ehtinyt nähdä kaikenlaista ja tehdä
kaikesta omat päätelmänsä.
Seuraavana aamuna
Joensuun rautatieasemalla, maaliskuisessa pakkasenhuurussa, pikajunaan nousi kaksitoista
karvalakkipäistä miestä. Karvalakit olivat osalla porukasta isien ja ukkien
perua, hyvää karvahattua (varsinkaan sudenkarvaista) kun ei enää tahtonut
mistään saada, ellei tahtonut pistäytyä itärajan takana ostoksilla.
Suunnitelma oli
selvä, tarkka, asiantunteva. Karvalakki nro 10 oli eläkkeellä oleva maavoimien
upseeri, joka tiesi valtakunnan pyörimisestä yhtä ja toista, ja osasi
nk.taktiset vedot. Ensin marssittaisiin valtioneuvoston kansliaan; sinne pääsi
kuin hollitupaan, yhtä helposti kuin eduskuntaan. Puolustusministeriöön ja
pääesikuntaan ei sitten päässyt millään, sinne ei auttanut yrittää maalta,
mereltä, ilmasta eikä maan alta ilman asiaankuuluvia lupia. Mutta eipä sinne
tarvinnut päästäkään; karvalakkilähetystölle riitti se, että päästiin
Senaatintorin laidalla sijaitsevaan keltaiseen kivitaloon, jossa oli
pääministerin toimisto, toisin sanoen valtioneuvoston kanslia.
(jatkuu joskus.....)
 |
| Jotain karvaa se tämäkin on. |
