Löytö: työnimi 74200 Vieremä

Rupesin lueksimaan yhtä sivuprojektiani, joka on kenties vähän saman tyyppinen kuin muusikoilla terapiabändit. Eli tehdään kun keretään, pidetään hauskaa, mutta ei niin tavoitteellisesti. Tätä lukiessa oli jotenkin hauskaa, ja päätin, että kyllä tämäkin kannattaa välillä työstettäväksi ottaa. Räpellyksen työnimi on 74200 Vieremä. Itsehän olen kotoisin postinumeroalueelta 74210, joka takavuosina jossain uudistushuumassa muutettiin olemaan 74160 Iisalmi, vaikkakin paikka on muutaman metrin Vieremän puolella. Oli miten oli, entistä Kuopion (sitä ennen Savon ja Karjalan) lääniä kaikki ja vielä entisemmin Pähkinäsaaren rajanvedossa Novgorodin läänitykseen jäänyttä.

Tässä tarinassa ukkinsa hautajaisiin saapunut maailmantähti löytää kiinnostavan perinnön....

Aamulla Jani muisti mustan muistikirjan, jonka ukki oli hänelle jättänyt. Hän löysi sen vanhan huoneensa lipastonlaatikosta.

”Pontikankeitto”, luki ukin säntisillsellä kaunokirjoituksella sillä sivulla, jonka hän sattumanvaraisesti aukaisi.

Hän ajatteli, että perinteen ei pidä antaa kuolla. Tässä oli nyt kesäloman paikka. Koko kesäkuu oli aikaa renttelehtiä Savossa, heinäkuussa oli muutama keikka ja elokuussa uuden levyn äänittäjäiset.

Hän opettelisi valmistamaan pontikkaa!

Se tuntui kohmeloisessa, vähän luovassa ja vähän kiimaisessakin mielessä hyvältä ajatukselta. Hän pötkötteli vähän aikaa vuoteella, ja ajatteli, että voisi loman aikana tutkailla myös sitä, millaisia naisia täälläpäin pyöri vapaalla jalalla. Hän oli vähän kyllästynyt etelän maalipönttöihin, joissa pyrkyryys, tyhmyys ja alipaino tuntuivat usein käyvän käsi kädessä.

Joku pehmeä, nauravainen, luonnollinen olisi kiva. Sellainen joka osasi lähteä kaupalle ilman että naamaan piti laittaa kaksi kiloa lahosuojaa ja räpylöihin tietynlaiset kengät. Sellainen joka leipoisi joskus pullaa eikä huutaisi että se on naisten alistamista. Sellainen joka ei olisi pelottava ja kova, vaan mukava ja lämmin.

Tässä ajatusten vaiheessa hän muisti nuoruudenrakkautensa Katjan, ja lämpö, kauan sitten muka unohtunut, läikähti sydämessä ja nivusissa. Jani nukahti uudelleen, ukin muistikirja rintansa päällä.