Miehen kirje naiselle

Melkein valmiin käsikirjoituksen hiominen tuntuu kaikkein pisimmältä prosessilta, mitä kirjan valmistumisessa on. Se on raastavaa, ihanaa, pelonsekaista ja ties mitä.

En tee juonipaljastuksia, mutta tässä pieni kohta miehen kirjeestä naiselle. Se esiintyy eräässä tulevassa tekeleessäni. Hirvittää aina mennä miehen pään sisään naispuolisena kirjailijana, mutta en ole kuullut vielä miesten kritisoivan näitä "päihinmenoja."

Pelon ja vähäisyyden tunteen läpi tiedän että jos kykenen voittamaan itseni, meillä on hyvä olla. Nyt en sano, että pystyisin sinusta taistelemaan, se on jotenkin vieras sana. Ennemminkin minun on taisteltava itseni tästä myrskystä ulos, että voin olla kirkkaassa tyyneydessä kanssasi, vapaasti auringossa. Ilman että raahaan väliimme omat vaivani.

Joskin jokin ääni minussa vaatii ajattelemaan vähemmän ja tekemään enemmän, että ehkä vain odotat sitä, että en niinkään kirjoita aiheesta tuhatsivuista runoelmaa, vaan näyttäisin sen- että haluan, haluan sinut ja kykenen sinut ottamaan. Olemaan kanssasi täysillä.

Sydän on kipeä, mutta avoin. Ennenkuulumaton tunne. Jokin selkeys kaiken kaaoksen keskellä, sittenkin.